Voimametallin kummajaisen Van Canton uudella ”Voices of Fire” -pitkäsoitolla liikutaan eeppisissä fantasiamaailmoissa, pelastetaan maailmaa sankarillisesti ja ollaan uljaita sekä kunniallisia. Paha on paha, ja hyvä on hyvä ja maailma selkeä. Toisiaan tukeva jako kahteen muodostuu myös soololaulajien Dennis ”Sly” Schunken ja Inga Scharfin välille. Asetelma pedataan suorastaan rautalangasta vääntäen hyvin perinteistä, turvallista tarinankerrontaa varten.

Levy on tehty yhdessä Christoph Hardenbuschin romaanin ”Feuerstimmen” kanssa, ja teosten on tarkoitus tukea toisiaan. Hardebuschin romaania ei ole suomennettu. Englanniksi se on käännetty, ja käännösromaani on samanniminen kuin levy. Pelkästään levyä kuuntelemalla tarina ei erityisen selkeästi hahmotu, mutta tärkeintä lienee tunnelma, joka välittyy oikein hyvin.

Power metal on genrenä aina flirttaillut ooppera- ja musikaalitaiteen kanssa, ja Van Canto vie tämän kosiskelun hyvin pitkälle. Saksalaisbändi tekee a cappella -musiikkia, jossa perkussiot ovat ainoa soitin lauluäänien lisäksi. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että voimametallista pienenee metallin osuus, mutta ainakin paikoitellen voiman – joskin aika melodramaattisen voiman – osuus selvästi lisääntyy. Esimerkiksi kappale ”Time and Time Again” kulkee jo niin kauas metallimusiikin konventioista, että kyse on lähinnä perinteisestä, kiihkeämmänpuoleisesta musikaalilaulusta.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Taiteellista kunnianhimoa Van Cantolta puuttuu. Olisin kaivannut enemmän laulajien virtuositeetilla leikittelyä tai vaihtoehtoisesti enemmän rosoisuutta ja särmää, jolloin teoksesta olisi tullut musiikillisesti huomattavasti kiinnostavampi. Taitoa ja äänialaa laulajilta tuntuu löytyvän, mutta kovin konservatiivisesti he niitä käyttävät. ”Voices of Fire” olisi kipeästi kaivannut enemmän inspiraatiota vaikka Diamanda Galásilta tai Mike Pattonilta.

Sinänsä levy toimii kyllä osoituksena siitä, että power metal ei välttämättä kaipaa kitaraa tai koskettimia ja bassoksikin riittää hyvin laulaja, tässä tapauksessa Jan Moritz. Lisäksi John Rhys-Davies levyllä vierailevana kertojana on ilmeikkäässä ja tahattoman komiikan rajamailla liikkuvassa lausunnassaan mahtava.

Aivan väistämättä herää ajatus, että Van Canto sopisi erittäin hyvin Eurovision-laulukilpailuun. Luultavasti se menestyisikin siellä kohtalaisesti. Tämä ei silti muuta sitä seikkaa, että lopulta ”Voices of Fire” on sekä teknisesti että draamallisesti kovin konservatiivinen ja keskinkertainen niin power metalina kuin a cappellanakin. Sen sijaan, että se avautuisi ja loisi nahkansa useammilla kuunteluilla, se käy vain tylsäksi.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

4/10

Kappalelista:
1. Prologue
2. Clashings On Armour Plates
3. Dragonwake
4. Time and Time Again
5. All My Life
6. Battleday’s Dawn
7. Firevows (Join the Journey)
8. The Oracle
9. The Betrayal
10. We Are One
11. The Bardcall
12. To Catharsis
13. Epilogue

Kirjoittanut: Pasi Huttunen