Vangitsevia, tummia tunnelmia lavealla vaikutekirjolla – arviossa Sleep of Monstersin ”III”

Maalailevaa, metallivivahteista goottirockia taiteileva oktetti, Sleep of Monsters on tullut kolmanteen pitkäsoittoonsa. Vuosina 2014 ja 2016 kaksi ensimmäistä albumiaan julkaissut elegantti tumman rockin ryhmä viivytteli kolmannen albuminsa kanssa lukuisien vuosien ajan. Pelkistetysti kreikkalaisin numeroin ”ΓΓΓ” nimetty yhtyeen kolmas albumi pureutuu temaattisesti kreikkalaiseen mytologiaan ja etenkin ’Greek Magical Papyr’ -papyruskokoelman saloihin.

Albumin sinällään mukiinmenevä tuotanto on Hiili Hiilesmaan ja yhtyeen kitaristin ja pääasiallisen biisintekijä Sami Hassisen käsialaa. Yhtyeen jäsenistön taustalta löytyy kuin löytyykin menneiden vuosien kotimaisen raskaan rockin yhtyeitä kuten Babylon Whores, Blake, Ajattara, Bloodpit ja Slumgudgeon. Albumilla esiintyvä yhtyeen kokoonpano on Pätkä Rantala (rummut), Ande Kiiski (basso), Janne Immonen (koskettimet), Uula Korhonen (kitara), Jarkko Hassinen (baritonikitara, taustalaulut), Tarja Leskinen (laulut), Hanna Wendelin (laulut), Nelli Saarikoski (laulut) ja Ike Vil (laulut). Nimekkäistä lähtökohdista huolimatta yhtyeen oma soundi on kuitenkin jalostunut aivan omanlaisekseen sekoitukseksi tummasävyistä rockia, joka seisoo ylpeästi omillaan ilman tarvetta menneiden saavutusten korostamiselle.

Nätisti akustisen kitaran, kepeän hyräilyn ja ksylofonin yhteissoinnin avuin albumin puoliminuuttinen intro ”Enkoimesion” kutoo kutkuttavasti pohjan albumin varsinaiselle avausbiisille, ”Black Blacker Than Black”. The Sister of Mercyn, The 69 Eyesin ja Therapy?:n poluilla varsin radioystävällisesti rockaava biisi avaa kokonaisuuden hyvin, vaikka ensialkuun albumin soundit vaikuttavat hieman ohuilta ja särökitaroiden yläkeskiäänet narisevat korvaan hieman tukkoisesti.

Kolmantena tuleva ”Language of the Birds” pistää kuitenkin asetelmat uusiksi. Nick Caven, vanhan Alice Cooper Bandin ja Tiamatin vivahteita kimalteleva, vaivihkaa tajuntaan hiipivä, erinomaisen melodiarakenteen omaava kappale osoittautuu erääksi kuluvan vuosikymmenen kovimmaksi goottirock-vedoksi. Sen rönsyilevyyden ytimessä Sleep of Monsters soi vivahteikkaan kokeellisesti ja pääsee osoittamaan perinnetietoisia soitannollisia avujaan.

”Alexandrian” semisti Sentenced-henkinen heavylaukka toimii myös mainiosti komeiden kertosäemelodioiden kyydittäjänä, joiden vaikutusta eksoottisten, itämaisten kielisoitinten hyödyntäminen syventää. Saman kaaren jatkeena groove metalin suunnalta juntta-avuja ottava ”Melinoe” soi mainiosti kontrastina toimivien naisvokaalien avuilla keveästi. Voipa tarkempikorvainen aistia biisissä hieman myös myöhempien aikojen Hüsker Dü:n melodisia kaikuja. Jämäkälle bassoriffille perustuva ”The Singer” saa puolestaan veikeitä, bowiemaisia sävyjä marimban ja akustisen kitaran muodostaman komppirytmin hyödyntämisen myötä. Entistä syvemmälle itämaisten molliskaalojen ja kansansoitinten värittämä ”Nyktophoros” rokkaakin sitten maltillisen popahtavasti parhsiden päivien H.I.M.:in malliin.

Albumin ensimmäisenä singlenä julkaistu ”Mother Of Phantoms” sukeltaa puolestaan fado-sävyisiin flamenco-rytmeihin. Biisi on eräs albumin tylikkäimmistä vedoista. Akustisen kitarakomppauksen myötä helkehtivä, mm. Ian Hunterin muovaaman klassisen rockin rajoja synkempivarjoiseen suuntaan työntävä ”Ædel” jää kuuntelukertojen myötä yhä tehokkaammin kaikumaan pääkoppaan. Albumin päättävä ”Ivory And Horn” päättää albumin komeasti. ’70-luvun hämystä tyylisuuntansa valitseva valssitempoinen puoliballaadin maukkaasti epävireessä narisevat viulusovitukset ja Ike Vilin aavistuksen Leonard Cohenille kumartava, kappaleen tyylikkäästi tunnelmaa kannatteleva tarinankerronta toimivat erinomaisesti.

”ΓΓΓ” on maltilla rakennettu ja jämäkästi otteessaan pitävällä jännitteellä ladattu tummasävyisen modernin mystisen rockin albumi, jonka erityislaatuisuus piilee sen poikkeuksellisen laajassa vaikutekirjossa ja genrerajoja häpeilemättömästi ylittävässä luonteessa.