Vanha taika on yhä tallella – arviossa Wingerin ”Seven”

Winger koki 90-luvun alussa saman kohtalon kuin moni muukin glam rock -yhtye eli menetti suuren yleisön kiinnostuksen grungen vallattua alan. Wingerin kohdalla se näkyi siten, että kahden menestyneen albumin jälkeen yhtye julkaisi huomattavasti vähemmän menestyneen kolmannen pitkäsoiton ja hajosi vuonna 1994. Yhtyeen tarina ei kuitenkaan loppunut siihen vaan jatkui vuonna 2001 uudelleen perustamisen myötä. Vuosituhannen vaihteen jälkeen Winger on julkaissut neljä pitkäsoittoa, joista viimeisin, ”Seven”, ilmestyi tänä keväänä.

Erityisen vuonna 1988 perustetusta Wingeristä tekee se, että sen jäsenistössä vaikuttaa vielä tänäkin päivänä samat tekijät kuin bändin perustamishetkellä. Vokalisti-basisti Kip Winger, kitaristi Reb Beach, rumpali Rod Morgenstein ja kosketinsoittaja Paul Taylor ovat pitäneet yhtä 90-luvulla tapahtunutta hajoamista lukuun ottamatta. Vuosituhannen vaihteen jälkeen Winger kasvoi viisihenkiseksi, kun kitaristi John Roth liittyi vahvistukseksi. Lukuisten yhteisten vuosien perusteella jäsenet jakavat yhteiset sävelet, minkä huomaa myös tuoreinta pitkäsoittoa kuunnellessa.

Kun vastaan tule albumi, joka on peräisin entiseltä glam rock -yhtyeeltä, ei voi välttyä hienoisilta ennakkoluuloilta. Wingerin ”Seven”-albumin kohdalla ne ovat kuitenkin turhia, sillä yhtye on kovassa iskussa ja on ollut luovassa tilassa pitkäsoittoa äänittäessään. Kappaleissa on potkua, ja niistä löytyy erilaisia sävyjä. Myös kappalelista on koostettu harkitusti, ja vokalisti Wingerin ääni on säilynyt hyvänkuuloisena. Laulajan ääni on vahva ja pehmeä, ja sitä on ilo kuunnella.

Toki yhtyeen tarttuvaotteinen ulosantikin ansaitsee kehunsa, sillä sen turvin kappaleet jäävät hyvin mieleen. Mukaansatempaavien melodioiden lisäksi kappaleista löytyy mielenkiintoisia yksityiskohtia, jotka takaavat kiinnostuksen ylläpysymisen. ”It’s Okay” -kappaleessa on käytetty wah-pedaalia riffien luomisessa, kun puolestaan ”It All Comes Back Around” -kappaleella on luotettu vahvasti kosketinsoittimiin tunnelmaa luotaessa.

Albumin kappaleet ovat hyvin kitaravetoisia ja vokalisti Wingerin äänen ympärille rakentuvia, mistä melankolinen ”Resurrect Me” ja synkkäsävytteinen ”Stick The Knife In And Twist” ovat malliesimerkkejä. Ensimmäisellä edellä mainituista kappaleista on myös kiintoisat sanoitukset, kun vokalisti kajauttaa ilmoille väkevät julistukset siitä, miten hän haluaa nousta kuolleista. Se, mitä laulaja sillä tarkalleen ottaen tarkoittaa, jää tulkinnanvaraiseksi, mutta kappale on joka tapauksessa vaikuttava.

Ja kun puhutaan vaikuttavuudesta, ansaitsevat ”Tears Of Blood” ja ”Broken Glass” myös tulla mainituiksi. Kappaleista ensimmäisellä on mielenkiintoiset, hieman raamatullissävytteiset sanoitukset, joissa vokalisti leikittelee taidokkaasti Juudaksen ja Jeesuksen vertauskuvilla. Kappaleella kuullaan myös eräänlaista vuoropuhelua Jumalan kanssa, mikä sekin herättää huomiota. ”Broken Glass” ei sen sijaan havahduta lyriikoidensa vaan vokalistin laulusuorituksen puolesta. Laulaja tekee kappaleella sydäntä särkevää jälkeä, mikä on kaikessa surumielisyydessään upeaa kuunneltavaa.

Vaikka Wingerin seitsemäs albumi ei kanna euforian tunnettaan aivan loppuun saakka, on kyseessä kuitenkin mainio ja moniulotteinen kokonaisuus. Yhtyeen edellisestä albumista oli ehtinyt vierähtää jo yhdeksän vuotta, mutta Winger ei ole kadottanut luovuuttaan. ”Seven” on innostava ja kiinnostava albumi, joka loistaa niin vokalisti Wingerin antaumuksellisen äänenkäytön kuin tarttuvien sävellystensä ansiosta.

Kappalelista:

Yhtyeen Facebook-sivulle pääset tästä: https://www.facebook.com/WingerTheBand

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen