Vanha veri virtaa edelleen: haastattelussa Saxon-legenda Biff Byford
Englantilainen heavy metal -veteraani Saxon julkaisi 1. päivä helmikuuta uuden ”Thunderbolt” -nimisen albuminsa ja yhtye saapuu albumin tiimoilta esiintymään tänä kesänä järjestettävään Nummirockiin. Kaaoszine tavoitti puhelimitse studion uumenista paria päivää ennen albumin julkaisua yhtyeen laulajan Biff Byfordin ja kyseli hieman miehen ajatuksia tuoreesta albumista sekä bändin odotuksista kesän Nummirockin keikkaa kohden. Voit lukea haastattelun tästä:
Kuinkas teillä päin vuosi alkanut?
Byford: Melko hyvin, tällä hetkellä otamme huilia. Alamme pian helmikuun lopussa kiertämään ja odotamme innolla levyn julkaisua. Itse olen aika kiireinen, sillä matkustelen levyn promoamista varten.
Täytit hiljattain 67 vuotta, juhlistitkos tätä mitenkään?
Byford: Ihan perheillallisella.
Mainos päättyy
Kuten mainitsit, olette juuri julkaisemassa ”Thunderbolt”-levyä, joka on jo bändin 22. levy. Levyn nimi antaa ainakin minulle hyvin energisen vaikutelman levystä. Oliko sinulla itselläsi jotain suurempaa visiota nimen takana?
Byford: Ajattelin sen olevan hieno nimi levylle ja kiertueelle, ja että sille saisi luotua hienoa kansitaidetta. Sen niminen kappalekin on kova, joten nimi tuntui oikein luontevalta levylle!
Itse levystä puheen ollen, oliko bändillä tiettyä visiota mitä halusi tällä levyllä saavuttaa?
Byford: Ei meillä oikein mitään visioita ole, vaan sävellämme kappaleita ja pyrimme tekemään niistä mahdollisimman hyviä. Meillä ei ole mitään kummempaa suunnitelmaa, vaan etsimme aina hyviä riffejä ja hyviä melodioita joita laulaa. Jokainen kappale on oma asiansa, jokainen kappale on oma albuminsa Saxonille!
Usein bändien puhuessa uusista levyistään he puhuvat siitä, kuinka he yrittävät ylittää aiemman tuotantonsa. Teillä kun on jo 21 levyä ulkona, onko teille vaikeaa lähteä ylittämään aiempia suorituksia?
Byford: En itse haluaisi olla ennalta-arvattava, enkä haluaisi, että toistelemme itseämme liiaksi. Kestää siis hieman enemmän aikaa saada kappaleet siihen tilaan, mihin ne haluamme. Emme tule tekemään levyä viikossa, vaan käytämme oman aikamme säveltämiseen.
Eli sanoisitko bändin ajattelevan tätä riman ylittämistä levyjä tehdessä?
Mainos päättyy
Byford: Minun ja Andy Sneapin (tuottaja) laatukontrolli on sen verran tarkkaa, että jos jokin ei tunnu oikealta, emme julkaise sitä. Olemme oikeastaan suurimmat kriitikkomme tässä mielessä: istahdan alas kuuntelemaan kappaletta ja jään pohtimaan, onko tämä tai tämä tarpeeksi hyvä ja niin edelleen.
Andystä puheen ollen, olette tietysti työskennelleet vuosien varrella lukuisten tuottajien kanssa. Kuinka tärkeä tuottaja oikeastaan on bändille?
Byford: Se voi olla hyvinkin tärkeää joillekin bändeille, varsinkin uran alkuvaiheilla. Tulemme hyvin toimeen Andyn kanssa ja hän tietää, mistä pidämme juuri nyt, esimerkiksi vintagesoundeista kitaroissa moderneilla twisteilla kappaleissa ja niin edelleen. Hän on itse ollut suuri Saxon-fani 80-luvulta lähtien ja hän tietää esimerkiksi miten minun kannattaisi laulaa, joten hänen kanssaan työskentely on oikein mukavaa. Hän työskenteli myös uuden Judas Priest-levyn parissa, joka julkaistaan hieman meidän levyn jälkeen.
Kuinka tärkeää sanoisit sen olevan tuottajaa valittaessa, että hän on ikään kuin tietoinen bändin aiemmasta tuotannosta?
Byford: Andyn kanssa olemme työskennelleet jo parin levyn parissa. Aiemman levyn (”Battering Ram”; 2015) tuotin hänen kanssaan yhdessä ja sitä aiemman ”Sacrifice”-levyn hän vain miksasi. Tämä on siis ensimmäinen levy, jonka hän meille kokonaan tuottaa. Olemme tehneet hänen kanssaan paljon töitä, sillä olemme nyt tehneet kolme studiolevyä ja kaksi livealbumia hänen kanssaan.
Hänen voisi siis sanoa olevan kuin osa tiimiä!
Byford: Hän on ehdottomasti osa Saxon-tiimiä!
Levyllä on kappale, joka on pyhitetty Motörheadin Lemmylle. Oliko kappale suunnitteilla jo ennen hänen kuolemaansa?
Byford: Kyllä, aloin muistaakseni kehittelemään kappaletta jo vuonna 2015. Hän oli siis vielä paikalla. Phil (Phil ”Philthy Animal” Taylor) oli jo tässä vaiheessa poistunut luotamme ja Eddie (”Fast” Eddie Clarke) kuoli juuri viikolla, mikä tekee kappaleesta liikuttavamman. Kappaleen on määrä tulla ulos tällä viikolla, ja fanien pyynnöstä julkaisimme sen musiikkivideon 22.1.
Onko video siis jonkinlainen Motörhead-muistelma?
Byford: Ei oikeastaan, video on enemmänkin siitä, minkälaista oli kiertää heidän kanssaan 70-luvulla. Se on tietysti Saxon-video eikä Motörheadin. Ensimmäinen kiertue, jonka koskaan teimme, oli vuonna 1979 heidän kanssaan. Seuraavalla kiertueella kiersimmekin jo ”Wings of Steel”-levymme myötä. Lähinnä video on siis kokoelma hyviä muistoja heidän kanssaan.
Olinkin aikeissa kysyä ensimmäisistä kokemuksistanne Motörheadin kanssa. Onko kyseessä juuri tämä kiertue?
Byford: Kyllä, ensimmäiset kokemukset ovat juuri joulukuulta 1979, jolloin kiersimme UK:ta heidän kanssaan: kuljimme heidän bussissa, yövyimme samoissa hotelleissa, joimme heidän kanssaan… Meistä tuli tuolloin hyvin läheisiä ystäviä.
Mainitsit jo Eddie Clarken, jonka ymmärtääkseni oli tarkoitus vierailla uudella levyllänne.
Byford: Halusimme hänet ja Phil Campbellin yhdelle kappaleelle, mutta aikataulut eivät natsanneet.
Minkälaisia muistoja sinulla on Eddiestä? Hänhän oli Motörheadissä mukana tuon ensimmäisen kiertueen aikana.
Byford: Hän oli mahtava tyyppi. Hän osasi olla hyvin synkkä, mutta hän oli myös hyvin vitsikäs ihminen. Kiersimme hänen kanssaan vuonna 2016, kun hänen Fastway-bändinsä lämppäsi meitä. Hän oli mahtava tyyppi ja sävelsi paljon mahtavia riffejä ja Fastway oli myös mahtava bändi.
Kuten sanoit, tämän kappaleen on tarkoitus viedä kuuntelija takaisin 1979-luvun Englantiin. Kuinka erilainen maa Englanti oli silloin nykyiseen verrattuna?
Byford: Maa oli silloin hyvin kaoottinen, oli paljon lakkoja ja ongelmia työllisyyden suhteen. Kaikesta tuosta kaaoksesta oikeastaan syntyi koko NWOBHM-liike.
Brittihevistä puheen ollen, olette Judas Priestin ja Iron Maidenin kanssa tuon ajan klassikkobändejä, mutta ette ole koskaan saavuttaneet heidän tason suosiota. Minkä uskot johtaneen tähän?
Byford: Enpä oikeastaan tiedä. Sävelsimme kaikki hienoja kappaleita 80-luvulla, joten on hankalaa sanoa.
Moni bändi tuskin onnistuu koskaan julkaisemaan yhtä montaa levyä kuin te. Minkä näet itse pääsyynä bändin näin pitkäikäiselle uralle?
Byford: Olemme kirjoittaneet vuosien varrella paljon hienoja kappaleita, ja sanoisin viimeisen kahdeksan tai yhdeksän levyn olleen todella hyviä. Kierrämme edelleen ja fanikuntamme on yhä mukanamme, joten sanoisin kiertämisen ja levyjen pitäneen meitä yllä melko hyvin. Jäsenistömmekään ei ole vaihtunut sitten vuoden 1994 ja on hyvin vakaa.
Oletteko ajatelleet viime aikoina menehtyneitä muusikoita tavalla, joka olisi vaikuttanut teidän nykyelämäänne?
Byford: Eipä oikeastaan. Seisomme vahvana ja jatkamme matkaa, emmekä luovuta. Se taitaa olla kaiken salaisuus. Toki se saa minut hieman nostalgiseksi vanhoista päivistä, mutta loppujen lopuksi elämme elämämme loppuun ja se on siinä. Meidän täytyy vain pitää heidät muistoissamme ja ylläpitää heidän henkeään.
Saxon on ollut kasassa jo yli neljäkymmentä vuotta, tuntuuko teistä siltä, että bändissä on vielä paljon luovuutta ja uutta materiaalia jäljellä?
Byford: Oletko kuullut uuden levyn? Mielestäni luovuutta on vielä paljon jäljellä, sanoisin meidän tekevän parempia levyjä kuin 90-luvulla! Emme juuri ajattele, mitä muut bändit tekevät tällä hetkellä tai ketkä ovat suosittuja, vaan ajattelemme vain omaa musiikkiamme ja fanejamme, jos ymmärrät mitä tarkoitan. Emme halua julkaista levyä, josta emme pidä, joten jos luovuus loppuu, silloin emme julkaise levyä.
Keikkojen settilistojen kasaaminenkin lienisi vaikeaa, jos julkaisisitte jotain, johon ette olisi tyytyväisiä.
Byford: Emme haluakaan julkaista mitään, mihin emme tyytyväisiä olisi.
Mitä mieltä olet sitten Twisted Sisterin kitaristin muutaman vuoden takaisista kommenteista, että levyjä vuosiin julkaisemattomien klassikkobändien pitäisi nimenomaan keskittyä best of –settilistojen kehittelyyn?
Byford: Ja hehän ovat nyt lopettaneet. Moni tuon ajan bändi, joka saavutti kovan suosion parilla levyllä, pelkää julkaista uutta materiaalia, sillä he uskova,t että se voisi vähentää heidän arvoasemaansa. He pelkäävät, että se voisi vähentää heidän tienausmahdollisuutta verrattuna siihen, että he kiertäisivät Eurooppaa soittaen ”best of”-settejä. Mielestäni he ovat väärässä. Mielestäni Saxon, Judas Priest, Motörhead ja Iron Maiden ovat kukin julkaisseet levyjä eikä kukaan uskonut niiden olevan yhtä suuria kuin 80-luvun alun levyt.
Luin hiljattain Bruce Dickinsonin omaelämäkerran, jollaisen sinäkin olet vähän aikaa sitten julkaissut. Oletteko koskaan ajatelleet julkaisevan kirjan itse Saxonista?
Byford: Käsittääkseni jotkut työstävät semmoista tällä hetkellä, pari journalistia.
Onko sinua haastateltu sitä varten?
Byford: Muutaman kerran, kyllä.
Onko sinulla mitään ajatusta, milloin tämä kirja julkaistaisiin?
Byford: Ei hämärintä käsitystä.
Haluaisin lopuksi vielä kiittää sinua haastattelusta ja toivottaa onnea tulevaa kiertuetta ja levyn julkaisua varten. Onko mitään, mitä haluaisit näin lopuksi sanoa tätä lukeville suomalaisille faneillenne?
Byford: Pidämme sinne päin tulemisesta ja siellä soittamisesta ja yritämme soittaa mahdollisimman monessa paikassa tämän vuoden aikana. Kierrämme koko vuoden levyn myötä, ja Suomi tulee ehdottomasti olemaan tutkallamme.
https://www.facebook.com/saxon/
Haastattelu: Arto Mäenpää
