Vanha videoryönä auditiiviseksi ahtamiseksi – arviossa Abortedin ”Vault of Horrors”

Belgian teknisen death metalin kärkiairut Aborted on tullut kahdenteentoista pitkäsoittoonsa. Nuclear Blastille siirtymisensä kärkeen seuraa jotain ennenkuulumatonta, tai ainakin miltei… Nimittäin ”Vault of Horrorsiksi” nimetty kymmenen kappaleen paketti pohjaa tekstiaihioidensa osalta B-luokan kauhu- ja splatter-’kulttielokuvaklassikoihin’ vuosikymmenten taa. On varsin helppoa kuvitella, että Sven de Caluwé ja kumppanit ovat kelanneet näitä ’inspiroivia’ rainoja nuoruudessaan lukemattomia kertoja. Toinen merkittävä erityispiirre albumilla on, että sen jokaisella kappaleella kuullaan vierailevia vokalisteja Abortedin kaveribändeistä.

Shadow of Intentin Ben Duerrin feattaama ”Dreadbringer” sekä Fleshgod Apocalypsen Francesco Paolin vahvistama ”Condemned To Rot” starttaavat raakalaiskarkelot yhtyeelle leimallisen brutaalilla tavalla — lihaa säästämättä ja laadusta tinkimättä. Tästä eteen päin albumin syvä ja tiiviiksi tilkitty rytmisoitinvalli uhkuu tarkkapiirteisenä, elastisena ja ultra-raskaana hyökynä. Hyvänä esimerkkinä tästä toimii syvällä groovepoljennolla vyöryttävä ”Brotherhood Of Sleep”, jonka stereokuva moukaroi lievästi sanoen armotta.

Angel Makerin kitaristina ja Carcosan vokalistina tunnettu Johnny Ciardullo vuoropuhelee biisin säkeistökähinöissä de Caluwén kanssa erityislaatuisen ilkeään sävyyn. Edellä mainittu heistä vastaa korkeamman rekisterin osuuksista. ‘The Texas Chainsaw Massacreen’ perustuva videobiisi ”Death Cult” röykyttää sisuskalut helliksi Despised Iconin Alex Erianin erinomaisen painokkaalla avustuksella. A-puoliskon päätteeksi Cryptopsyn Matt McGachyn johdolla Aborted silpoo kuulijan kuulokaluston leikiten rytmisesti albumin monipuolisimman biisin, ”Hellboundin” tahtiin.

Albumin B-puoli käynnistyy lupaavasti kantaa ottavalla, hardcoreen kallellaan olevalla pikarykäisyllä ”Insect Politicsilla”. Hurjalla soittovireellään jälleen kerran äimistyttävän rumpalin Ken Bedenen ja verrattoman basistin J.B. Van Der Walin kurinalaisesti johtama rytmiryhmä klaaraa todellisuudessa aivan helvetin kimurantin biisin helpon kuuloisesti maaliin, Ingestedin Jason Evansin ottaessa välillä tulkitsijan ohjat haltuunsa. Kolkon uhkaavana syöksyvirtauksena päällekäyvä, Engulfin ja Blasphemousin Hal Microutsicosin kanssa veret seisauttavana yhteistyönä toteutettu ”The Golgothan” toimii sekin osapuiltaan asiallisesti.

Mikään pirullinen ei kuitenkaan kestä ikuisesti. Albumin loppupuolella John Carpenterin ’Halloweenin’ puukkohippaan perustuvasta ja Archsphiren Oliver Rae Aleronin avustamasta ”The Shape Of Hatesta” lähtien albumin musiikilliset teemat alkavat ikävästi toistaa itseään. Onneksi väkevän poikkeuksen tähän tekee ”Naturom Demonto”, jolla Danny Tunkerin ja Mike Wilsonin tapporiffejä sylkevä sarjatuli petaa ”Signs of The Swarmista” David Simonichin avuilla erään albumin toimivimmista kappaleista. Albumin päätösraidan, Stephen Kingin ’Mist’-klassikkoon perustuvan ”Malevolent Hazen” Aborted ahtaa puolestaan Ov Sulfurin keulamiehen, Ricky Hooverin avuin yli-innokkaasti, liiasta näyttämisen halustaan aivan tarpeettoman tukkoon.

”Horrors of Vault” onnistuu vakuuttamaan taidokkaalla tekemisellä, oivallisesti sisällytetyillä vierailuosuuksillaan ja ylipäättään äärimmäisellä heittäytymisellään. Ikävämpi puoli erittäin hienon äärimetalliyhtyeen kunnianhimoisessa projektissa vaan on, että teos kantaa ainoastaan suurimman osan matkaa. Temaattinen linjanveto pistääkin mietityttämään, oliko kyse luontevasta ratkaisusta vaiko yksinkertaisesti omien ideoiden loppumisesta – se jääköön kuuntelijan oman tulkinnan varaan.