Vanhan ja uuden voimannäyte – Stratovarius ja Silver Bullet Pakkahuoneella 18.11.

Viime perjantaina kaksi kotimaista vanhan ja uuden koulukunnan melodisen metallin edustajaa yhdistivät voimansa Tampereen Pakkahuoneella. Alkava viikonloppu, pääesiintyjän poikkeuksellisen timanttinen tuore albumi ja lämppärinä mielenkiintoinen nouseva tähti. Keikkaa ympäröinyt positiivinen hype realisoitui marraskuisena perjantai-iltana siten, että jo ennen lämppärinä toiminutta Silver Bulletia Pakkahuoneen pihalla seisoskeli turhauttavan pitkä jono, ja keikkapaikan uumenissa tunnelma oli jo alkuillasta käsinkosketeltavan innostunut.

Soitto oli ehtinyt soida jo hyvän tovin, ennen kuin ehdin lavan edustalle Silver Bulletia katsomaan. Puolen tunnin ja viiden biisin setissä pienikin myöhästyminen kostautuu isosti, mutta näin tällä kertaa. Suurimman osan keikasta onneksi ehdin havainnoida, eikä todistamani perusteella minulla ole mitään syytä tarkistaa Oulun Metal Capital -festivaalilla saamaani käsitystä: Silver Bullet on orkesterina yhtä loistava kuin se on aliarvostettu. Yhtye on kulkenut pitkän ja kivikkoisen polun nimi- ja miehistönvaihdoksia myöten, mistä huolimatta homma on rullannut varsin vakuuttavasti vuonna 2016 ilmestyneestä ”Screamworks”-debyyttialbumista lähtien. Pakkahuoneella bändiä oli todistamassa kiitettävän monilukuisesti uteliaita silmä- ja korvapareja, joten jos bändin tämänsyksyinen lähetystyö Stratovariuksen kyydissä onnistuu toivotunlaisesti, voitaneen ”aliarvostettu” tiputtaa pois bändiä kuvaavasta sanastosta. Viiden biisin setissään Silver Bullet lateli tiskiin iskevintä materiaaliaan, johon ilahduttavasti lukeutuu myös ensi tammikuussa julkaistavalta albumilta lohkaistu ”The Ones to Fall”. Ulkomusiikillisena oikkuna muuan Ami Koivistoinen saapui lavalle kirkonmieheksi tekeytyneenä laulamaan ”The Witches Hammeria”, ja koronaan sairastuneen Henri Asikaisen sijaan tuuraavana kitaristina toimi Toni Tuominen.

Silver Bulletin jälkeen edessä oli pitkähkö tunnin odotus ennen Stratovariusta, jonka kulutin salissa kiertäen ja ihmetellen, miksei samassa rakennuksessa sijainnut Klubi ollut avoinna. Porukkaa oli paikalla kuin pipoa, ja samoissa tiloissa olleen pienemmän Klubin avaaminen olisi helpottanut väentungosta huomattavasti.

Täsmällisesti kello 21 aloitti veteraaniyhtye Stratovarius oman savottansa. Keikan alkua ei olisi millään tekosyyllä ollut järkeä viivästyttää, sillä tupa oli iltayhdeksään mennessä aivan täysi ja tunnin väliajalla baareista oli laskettu sellainen määrä ilolientä keikkakansalle, että juhlamieli oli taattu. Kun yhtyeellä oli vielä allaan harvinaisen yksimielisesti kriitikoilta ja faneilta suitsutusta kerännyt uusi albumi, ei Stratovariuksen miehistöllä ollut mitään syytä ujostella yleisön eteen astumista. Keikka käynnistyi tuoretta materiaalia edustaneella kaksikolla ”Survive” ja ”Firefly”, ja seuraavan reilun tunnin aikana musiikillinen riemujuhla oli tosiasia. Syyskuussa ilmestynyttä ”Survive”-albumia juhlistettiin peräti kuudella biisillä, ja itselleni nuo kipaleet olivat jokainen omanlaisensa kohokohta setissä. Vaan eipä vanhemmankaan materiaalin ystäviä jätetty pulaan, sillä muu keikkasetti koostui huomattavasti kauempaa yhtyeen katalogista poimituista biiseistä. Setin keskelle sijoitettu ”Winter Skies” toimi rauhoittavana hartaushetkenä, kun taas sitä seurannut ”Stratosphere” päästi rytmiryhmän irrottelemaan ja solisti Kotipellon ansaitulle hengähdystauolle. Kun yhtye oli sulostuttanut yleisön kuuloelimiä reilun tunnin ajan, tuli viimein yleisön vuoro vastata huutoon ”Hunting High and Low’n” aikana. Stratovaarit huudatuttivat kappaleen kertosäettä kolmesti, ja jo ensimmäisellä kerralla sanat irtosivat yleisöstä sellaisella volyymillä, ettei bändi ollut uskoa.

Stratovariuksen viime perjantainen keikka Tampereen Pakkahuoneella oli monella tapaa riemastuttava elämys. Runsaan tunnin metallisen melodinen hittikimara oli mieltäylentävää jo itsessään, ja kun tähän ynnää sen tosiseikan että kyseessä on lähes neljäkymmentä vuotta toiminut ja kuusitoista pitkäsoittoa julkaissut bändi, nousee onnistumisen merkitys entisestään. Voi vain kuvitella, miten motivoivaa ja kannustavaa Stratovariuksen miehistölle on huomata bändillä ja tuoreilla tekeleillään olevan yhä näinkin suuri kysyntä. Vuosi 2022 ja ”Survive”-albumi edustavat mitä mainiointa hetkeä hypätä Stratovariuksen kelkkaan, ja bändin tulevia edesottamuksia sopii jäädä seuraamaan hyvin suurella mielenkiinnolla.

Kuvat: Sanna Lehtonen