Vanhan kuolonkurituksen uusi lupaus – arviossa Cryptic Hatredin ”Internal Torment”
Klaukkalasta tulee eräs tämän hetken kovimmista kotimaisista äärimetallilupauksista. Vuodesta 2019 aktiivisesti toiminut nuoremman polven musikanteista koostuva Cryptic Hatred paiskoo toisella albumillaan ”Internal Tormentilla” suoraselkäistä death metalia. Nuoremman polven musikanteista koostuva ryhmä sijoittelee äimistyttävällä tyylitajulla ja elementtien yhteensulatustaidolla vanhan liiton dödiksen mestaritekijöiden musiikillisia piirteitä hyvin vaivattoman kuuloisesti. Cryptic Hatred yhdistelee herkullisesti ja sopusuhtaisesti keskenään niin tehokkaasti tarttuvat tapporiffit, jyräävät groove-osuudet kuin paahtavan blastauksenkin.
Cryptic Hatred -jäsenistön ehdottomiin vahvuuksiin kuuluu maltillinen ja nyanssitajuinen lähestymiskulma brutaaliin veistelyynsä. Yhtyeeltä löytyy ymmärrystä säätää kappaleiden tempot optimaalisen rullaavaksi rankkuuden, nopeuden ja rujon melodisuuden vuoropuhelun polttopisteessä. 37-minuuttinen, kymmenen kappaleen kokonaisuus sisältää toisaalta sopivasti kulmikkuutta pitääkseen kuulijan varpaillaan pitkin kymmenen kappaleen ankaran matkan. Jokaisesta kappaleesta voi sieltä, täältä tunnistaa vivahteita lukuisilta legendaarisilta kuolonmetalliyhtyeiltä. Siitä huolimatta hommasta ei välity pätkääkään apinoinnin tuntua.
Tymäkän murealla ulosannilla siunatun vokalisti-kitaristi Eemil Lajoman, basisti Miska Hagelbergin ja rumpali Tatu Savesin triona albumille nakuttama kuolonjyräys on tiukasti ja yksityiskohtia myöten yhteen kiedottua, nautinnollista ja hyvin hengittävää. Mikä kuitenkin parasta: Yhtyeen yhteissoitto pysyttelee irti kliinisyydestä. Kitarasooloissa erityismaininnan ansaitsee Greg MacIntoshin kitaroinnin jäljillä luikerteleva surumielisen karu melodiamaalailu ilman tyhjäkäyntitiluttelua ja muuta turhaa brassailua.
Mainos päättyy
”Internal Torment” -albumin materiaali on kauttaaltaan vahvaa, minkä varaan yhtye ymmärtää laskea paljon. Cryptic Hatred ei yritä liikoja. Se hoitaa homman kotiin perusvarmasti vahvuuksiinsa luottaen. Nurmijärven nelikko puskee eteenpäin sopiva mullan ja mädännäisyyden maku kitalaessa. Ja siinäpä yhtyeen erinomaisuuden salaisuus taitaakin piillä.