Vanhan liiton hevimiehet asian ytimessä – arviossa Saxonin uutuusalbumi ”Thunderbolt”

Hevilegenda Saxonin edellinen studioalbumi, “Battering Ram” vuodelta 2015, iski erityisesti nimikkobiisillään sellaista kipinää, että huushollin ovet lensivät apposen ammolleen järisyttävän riffivyörytyksen voimasta. Kokonaisuus jäi kuitenkin harmittavan valjuksi, sillä kaikki paukut laskettiin muutaman kortin varaan, eikä vastaavaa energiaa riittänyt koko albumin tarpeisiin. Saxon kuitenkin osoitti, että rahkeita hittibiisien rakentamiselle on edelleen, joten tulevaisuutta sai jäädä odottamaan luottavaisin mielin.

Nyt Saxon palaa levytyskantaan 22. studioalbumillaan “Thunderbolt”. Saatekirjeessä levyn luvataan olevan täynnä myrskyisiä ralleja, jotka on sorvattu kasaan yhdessä tuottaja Andy Sneapin kanssa. Mies on ollut yhtyeen matkassa jo muutaman albumin ajan, eikä tutuksi tullutta kaavaa lähdetäkään pahemmin muuttamaan. “Thunderbolt” kulkee edeltäjänsä jalanjäljissä: tarjolla on tälläkin kertaa paikoitellen hyvinkin melodiseksi äityvää hevimetallia, jonka keskiössä vokalisoi tuttuun tyyliin Peter “Biff” Byford. Tällä kertaa kokonaisuus on kuitenkin aiempaa laadukkaampi.

Albumin alkupuolisko on vahvaa suorittamista. Kiekon aloittava intro, “Olympus Rising”, nostattaa odotuksia sekä myrskypilviä taivaalle mahtipontisella tunnelmallaan, ja tätä seuraava nimikkobiisi iskee tuhat volttia sähkövirtaa suoraan pahaa-aavistamattoman kuulijan tärykalvoille. Jos ei aivan edellisen kiekon nimikappaleen tasolle päästä, nousee veto helposti kiekon parhaimmistoon. Tämän jälkeen kuultava “The Secret of Flight” maalailee upeaa tunnelmaa melodisella kitaroinnillaan sekä mukavasti pintaan nousevilla syntikkaosioilla. Kolmas veto, “Nosferatu (The Vampires Waltz)”, huokuu nimensä mukaisesti keskiyön pahaenteistä uhkaa ja kappaleen tunnelma vetää vastustamattomasti puoleensa. Kova alkurutistus kruunataan Motörheadille kunniaa tekevällä “They Played Rock and Roll” -rymistelyllä, joka vetelee mutkat suoriksi virtaviivaisella rokkauksellaan.

Jämäkän alun jälkeen “Thunderbolt” alkaa kärsiä pienistä ongelmista. Esimerkiksi murinavokalisointia sisältävä “Predator” on ihan kiva kappale muutamien tiukkojen riffien ansiosta, mutta ei veto pahemmin jaksa kiinnostaa. Osa loppulevyn kappaleista kärsii muutenkin vastaavanlaisesta keskinkertaisuudesta, vaikka jokaiseen biisiin onkin lisätty jokin kiinnostava koukku. Lievän alamäen katkaisee albumin päättävä biisikaksikko “Speed Merchants” sekä “Roadie’s Song”, joista varsinkin ensin mainittu kiihdyttelee räjähtävien kitaraosuuksien ansiosta albumin huippuhetkien joukkoon. Albumi on hyvin rytmitetty, sillä loppuun ympätyt onnistumiset jättävät hyvät fiilikset kiekon viimeisten tahtien hiljentyessä.

“Thunderbolt” etenee raskaalla otteella, eivätkä ennakkolupaukset myrskyisästä ulosannista jää vain mainosmiesten myyntipuheiksi. Kun kappalemateriaalia vielä sähköistetään selkeällä mutta mukavasti jytisevällä soundipuolella, ei Saxonin uutukainen tunnu huonolta tapaukselta lainkaan. Loppupuolen tasapaksuudesta huolimatta “Thunderbolt” on asiallinen ja kiinnostava teos, joka osoittaa Saxonilla olevan edelleen virtaa luoda toimivaa musiikkia. Jos albumi ei nyt pallosalaman voimalla niskaan vyörykään, niin kyllä se horisonttiin uhkaavat ukkospilvet nostattaa.

8-/10

Kappalelista:
1. Olympus Rising
2. Thunderbolt
3. The Secret of Flight
4. Nosferatu (The Vampires Waltz)
5. They Played Rock and Roll
6. Predator
7. Sons of Odin
8. Sniper
9. A Wizard’s Tale
10. Speed Merchants
11. Roadie’s Song

 

Kommentoi julkaisua