Vanhassa vara parempi – Wanaja Festivalin perjantaita vietettiin rock-jäärien tahtiin: katso kuvat keikoilta

Ismo Alanko, Wanaja Festival 5.7.2019

Jo perinteikäs, Hämeenlinnassa paikkansa vakiinnuttanut Wanaja Festival starttaili tämän kesän kinkerit perjantaina melko aikaisessa vaiheessa. Ensimmäisenä lauteille kiipesi Ellips, jonka allekirjoittanut harmikseen missasi. Olisi ollut mukava nähdä Elli lavalla ilman suurempaa haloota.

Eppu Normaali

Illan ensimmäinen rockimpi keikka nähtiin, kun Suomirockin dinosaurus-kategoriassa operoiva Eppu Normaali esiintyi. Eput toimitti, sanan varsinaisessa muodossa. Yleisö sai nauttia ilman sen suurempaa krumeluurien määrää tai ylitsevuotavaa visuaalista tykitystä siitä itsestään, musiikista. Lavalla olikin silminnähden energinen ja esiintymisestään nauttiva orkesteri.

 

Ismo Alanko

Seuraavana vuorossa lavalle asteli itseoikeutetusti Ismo Alanko, eikä alueen päälle saapunut sadekuurokaan saanut yleisöä sammumaan Alangon laittaessa kierroksia kovemmalle. Se läsnäolo, intensiteetti ja yhtä lailla nöyryys musiikin edessä, mikä Alangon ja vastaanottavan yleisön välillä henki, oli käsin kosketeltavissa. Uskallankin sanoa, että kyseessä oli yksi festarin parhaimpia vetoja!

 

Ville Valo & Agents

Illan suurin odotus kohdistui varmasti suurelta osin Ville Valon & Agentsin tarjoilemaan esitykseen. Keikka koostui odotetusti Rauli Badding Somerjoen taakseen jättämistä lauluista, jotka Esa Pulliaisen ideaan pohjautuen levytettiin Ville Valon laulamina. Näiden kolmen kohtaaminen on varmasti projektin osalta kirjoitettu tähtiin jo ennen kunkin tahon ajatuksen kohtaamista, sillä niin sopiva kolminaisuus on. Valo tulkitsee Baddingin tekstejä sillä pieteetillä, että sieltä voi osuvimmassa tunteen palossa aistia kirjoittajan sielunmaisemassa olleen paatoksen. Eikä sovi myöskään unohtaa Esa Pulliaisen viimeisen päälle vireeseen hiomaa Agentsia, joka ei missään kohtaa esiintymistä jäänyt taustaorkesterin rooliin. Jos kevään Tavastian-keikat saivat aikanaan hivenen ristiriitaisen vastaanoton, ei tuohon ristiriitaan ole enää palaamista. Siinä määrin hienoa ja läsnäolevaa, Baddingin musiikillista perintöä kunnioittavaa tulkintaa saatiin nauttia koko esityksen ajan.

Kommentoi julkaisua