Vanhat kuolonmetallin tekijät liikenteessä – arviossa Antropomorphian ”Merciless Savagery”

Antropomorphia on vanhan koulukunnan hollantilainen death metal -pumppu, joka perustettiin jo vuonna 1989. Yhtye sylki kitusistaan jokusen levyn 1990-luvun puolella, eli hiljaiseloa 2000-luvun alussa ja palasi kuolonmetallin zombiekentille 2012 julkaisullaan ”Evangelivm Nekromantia”. Tämän jälkeen pumppu on ollut tasaisen aktiivinen ja julkaissut uuden levyn parin vuoden välein. Nyt käsillä on jo neljäs levy paluun jälkeen, ”Merciless Savagery”.

Jos Antropomorphian nimi ei tunnu tutulta, ei ihmekään, sillä bändi ei varsinaisesti noussut missään vaiheessa suuren yleisön tietoisuuteen. Itse melko paljon death metal -klassikoita kuunnelleena en ollut bändin nimeä aikaisemmin kuullut. Toisaalta, vanhat kuolonmetallin klassikkoyhtyeet, kuten Nocturnuksen pohjalta kasattu Nocturnus A.D. sekä Possessedhan vääntelevät tänä vuonna paluulättyjä, puhumattakaan esimerkiksi Pestilencen paluusta kymmenen vuotta sitten. Kyllä tänne death metallin ihanan löyhkäävään paluulevyjen sarjaan mukaan aina yksi Antropomorphia mahtuu.

Levy aukeaa pahaenteisillä tremoloriffittelyillä ja keskitempoisella, groovaavalla polkemisella biiseissä ”Merciless Savagery” ja ”Womb ov Thorns”. Tunnelma on alusta alkaen ilkeä ja vääntäytynyt, ja äänimaailma on taattua nykypäivää. Bändin ikä ei sinänsä kuulu nykysoundissa hyvässä tai huonossa. Tyylilaji on vanhan koulukunnan death metallia vailla tarpeettomia krumeluureja. Vokaalit möyrivät asiaankuuluvan matalalta ja biisit ovat johdonmukaisia paketteja, joista on karsittu ylimääräiset oksat pois. Äänimaailma on tietystä selkeydestään huolimatta onnistuttu pitämään ynseänä.

Pidemmälle kuunnellessa levy kuitenkin paljastaa ongelmansa. ”Merciless Savagery” on nimittäin julkaisu, josta on vaikea löytää mitään sen kummempaa sanottavaa. Pääasiassa pysytään keskitempoisessa rekisterissä, ajoittain hieman groovaillaan ja ajoittain blastaillaan. Kappalemateriaali alkaa toistaa itseään heti alkubiisien jälkeen: en esimerkiksi erota hirveästi biisejä ”Cathedral of Tombs” ja ”Womb of Thorns” toisistaan niitä kuunnellessani. Tremoloriffit ovat kovin samanlaisia biisistä toiseen ja tuntuu, että niitä tuetaan samoilla rytmipatteriston kikoilla biisistä toiseen. Samoja temppuja kierrätetään niin paljon, että vaikuttaa siltä, että jokaisen biisin pääriffi rakentuu samantapaisen idean ympärille. Hienona yksityiskohtana biisissä ”Luciferian Tempest” kuullaan unenomaisia naisvokaaleja lausumassa Luciferin nimeä, mutta muuten musiikki unohtuu pian taka-alalle toistonsa vuoksi.

Vaikka monet vanhat konkarit death metallin saralla ovat palanneet ja julkaisseet hyviäkin levyjä, Antropomorphian täytyisi hieman varioida biisejään osuakseen lähemmäs napakymppiä. Tunnelma on kohdallaan, mutta biisit ovat kovin yksinkertaisia, mikä yhdistettynä toiston määrään alkaa puuduttaa kuulijaa nopeasti. Riffit tuntuvat toistavan itseään läpi levyn, ja möyrivä soundi unohtuu kaikesta voimastaan huolimatta pian taka-alalle. ”Merciless Savagery” on lyhyissä annoksissa kuunneltavaa korvaporausta, mutta jättää koko levyn pituudelta toivomisen varaa.

6+/10

Kappalelista:

  1. Merciless Savagery
  2. Requiem Diabolica
  3. Womb ov Thorns
  4. Cathedral ov Tombs
  5. Apocalyptic Scourge
  6. Wailing Chorus ov the Damned
  7. Luciferian Tempest
  8. The Darkest Light
  9. Unsettling Voices

Antropomorphia Facebookissa

Kommentit