Vanhat tekijät taitavat asiansa – arviossa Alliancen ”Before Our Eyes”

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 5.5.2025

Kun kuuntelee 70- ja 80-luvuilla äänitettyjä albumeja, miettii toisinaan, että niistä henkivä autenttisuus loistaa nykypäivänä poissaolollaan. Muutosta selittää osaltaan tietysti teknologian kehittyminen sekä nykyiset rock-musiikin trendit, jotka asettavat yhtyeille hyvin erilaiset lähtökohdat kuin neljäkymmentä tai viisikymmentä vuotta sitten. Alliancen ”Before Our Eyesin” perusteella menneiden vuosikymmenten äänimaailman voi kuitenkin tavoittaa, jos haluaa.

Robert Berryn, David Lauserin ja Gary Pihlin muodostama Alliance julkaisi maaliskuun lopussa tuoreimman albuminsa monien vuosien jälkeen. ”Before Our Eyes” on viimeisin julkaisu sitten ”Fire And Grace” -pitkäsoiton, joka ilmestyi vuonna 2019. Vaikka uusimmalla albumilla kuullaan Alliancen uudistunutta kokoonpanoa, ovat Berry, Lauser ja Pihl kuitenkin keskenään vanhoja tuttuja. He ovat työskennelleet keskenään niin 90-luvulla kuin vuosituhannen alussa julkaistuilla Alliancen albumeilla. Ja tuoreinta albumia kuunnellessa voi vaivatta todeta, että trion henkilökemiat pelaavat edelleen hyvin yksiin.

Ei ole oikeastaan ihme, että ”Before Our Eyes” kuulostaa ajattoman klassiselta rockilta. Se johtuu itse triosta, jonka juuret ylettyvät niin Bostonin, Sammy Hagarin kuin Hushin suuntiin. Se näkyy Alliancen tuoreimmalla pitkäsoitolla niin rytmikkyydessä kuin itsevarmana rentoutena. Itsevarmuudesta ei ole kuitenkaan seurannut yhtätoista, samanlaista kappaletta vaan myös uskaliasta variointia. Sen puolesta puhuvat niin mahtavasti kasvava ”Joan Of Arc” kuin rosoisempaa kulmaa repivä ”Can’t Stop Messin’”. Tässä kohtaa on nostettava esiin myös kaihoisa ”100 Sad Goodbyes”, joka lukeutuu albumin hienoimpiin kappaleisiin.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Ei olisi kerta eikä viimeinen, kun vuosikymmeniä musiikkia luoneelta yhtyeeltä ilmestyy pitkäsoitto, joka kuulostaa puhtinsa menettäneeltä. Alliancen ”Before Our Eyes” ei kuitenkaan ole sellainen albumi, vaan pitkäsoitto pikemminkin tulvii energiaa ja innokkuutta. Kaikki kappaleet eivät ehkä roihua tulta, mutta kun albumin äärelle malttaa pysähtyä ja kuunnella, voi havaita sen olevan monipuolinen ja hieno kokonaisuus.

Kappalelista:

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy