Vapun vietto Tuiskulassa sujui Diablon ja Humavoidin raskaiden tahtien tuiskinnassa!

Vapun, tai vappuaaton, viettoon oli lähtenyt kohtuullisesti hevinnälkäistä kuulijakuntaa jo heti lämmittelybändi Humavoidin alkuun. Tuiskulan lava oli koristeltu asiaankuuluvasti vappuserpentiinein ja -palloin, ja taisipa muutama vappuviuhkakin olla vahvistimien yllä.

Humavoid on omien sanojensa mukaan progressiivis-aggressiivinen metalliyhtye, jonka kotipaikka on Espoo. Edellinen keikka Humavoid ja Diablo -kaksikolla oli Joensuun Kerubissa, josta olikin tovin ajomatka Tuiskulaan. Humavoid on ollut lämmittelemässä useampaan otteeseen Diabloa lähimenneisyydessä, minkä lisäksi molempien bändien kannujen takaa löytyy sama mies, Heikki Malmberg. Humavoidin basisti Mikki Rousi oli päällekkäisten aikataulujen takia muualla, ja bassossa häntä tuurasi Tuiskulan keikalla Jaakko Nikko, ja hienosti tuurasikin!

Setti lähti liikkeelle ”Fortune for Demise” -kappaleella, ja muusikoiden tukat lähtivät pyörimään. ”Lidless”-kappaletta kuunnellessa ei voinut välttyä ajatukselta, kuinka miellyttävältä klubikeikan bassotoisto tuntuu verrattuna kokemaani pariin viime areenakeikkaan. Vaikkakin molemmissa ympäristöissä on omia haasteitaan, tuntuu juuri nyt mukavalta olla osana intiimimpää keikkaa. Aivan keikan alkuun yleisö vielä arasteli ja tilasi ”vappusimaa” baarin puolelta ennen kuin löysivät tiensä salin puolelle. Yhtyeen kitaristi ja toinen laulaja Niko Kalliojärvi houkutteli yleisöä baarin puolelta ja katsomosta, todeten ”Nyt ne popparit pois ja moshaamaan!”.

”Aluminum Rain” -kappaleella yleisö alkoikin jo lämmetä ja saada kiinni jutun juonesta. Pointsit Humavoidille yleisön huomioonottamisesta ja periksiantamattomuudesta! Kappaleen puolessa välissä oli myös hienot keytar- ja kitarayhdistelmät. Kappale onkin yhtyeen suosituimmissa Spotifyssä tällä hetkellä. Bändin laulaja ja keytaristi Suvimarja Halmetoja mainitsi myös kappaleen lopuksi, etteivät ole ennen olleet Tuiskulassa, joten bändi pääsee lähtemään nyt uutta kokemusta rikkaampana.

”Coma Horizon” -kappaleen alussa oli pientä teknistä probleemaa, joka selvisi kuitenkin pian, kun keytariin saatiin virtaa suoraan töpselistä. Myöskään tästä ei bändi ollut moksiskaan, vaan nyrkkiä lyötiin pystyyn kahta kovemmin ja tukka lähti pyörimään totuttuun tyyliin.

”Matter”-kappaleen jälkimmäisellä puoliskolla on hieno rumpufillittely yhdessä keytarin kanssa. Kappale toimi hienosti myös livenä, ja hatunnosto tekijämies Malmbergille. Ehdottomasti setin pysähdyttävintä antia!

Lopuksi saimme vielä nauttia ”The Breathing Method” ja ”Drywall Cracks” -kappaleista, jotka löytyvät bändin ”Lidless”-albumilta, joka on julkaistu elokuussa 2020.

Omaan korvaan keytarin soundit olivat välillä hiukan liian pinnassa. Ehkä jonkinlainen kompressointi tai soundin pieni viilaus olisi voinut auttaa siihen, ettei keytar olisi ajoittain hypännyt niin korville.

Kaikkinensa hieno setti, ja etenkin Halmetojan riipivän vihainen laulu loi omintakeisen fiiliksen kappaleisiin. Basson varressa ollut Jaakko Nikko myös otti ilon irti vierailusta ja näytti nauttivan joka hetkestä. Etenkin setin loppupuolella!

Diabloa ei ollut hetkeen tullut nähtyä, mutta nyt siihenkin saatiin muutos. Miekkosilta ilmestyi uusi levy 25.4.2022, joka kantaa nimeä ”When All the Rivers Are Silent”, ja siitä löytyy myös viimeisenä raitana albumin nimikkokappale.

Diablon kiertuetta on keväällä riittänyt 14 keikan verran, joista nyt viimeinen saatiin nähdä Nivalan Tuiskulassa.

Keikka ei alkanut, kuten jotkut olivat voineet veikata, ”Symbol of Eternity” -kappaleella ja sen tutuilla Henry Theelin ”Rattaanpyörä”-riimeillä. Keikka aukesikin hämmästykseksi ”Myrskyluodon Maija” -kappaleen tutulla pianosävelmällä. Toisaalta kappale onkin osuva uuden levyn ”When All the Rivers Are Silent” teeman mukaisesti, jossa levynkantta komistaa majakka saaristoineen. Kappale on toki muutoinkin hieno ja ikoninen pala suomalaista musiikkikulttuuria.

Varsinaisen keikan avasi uuden levyn avausraita ”The Well of Grief”, jossa on pitkähkö alustus ennen kappaleen todellista käynnistymistä. Toisena kappaleena saimme nauttia hiukan tutumman, tai ainakin vanhemman, kappaleen ”Read My Scars”. Yhtyeen laulaja ja kitaristi Rainer Nygård alusti kolmatta biisiä kertoen, että kappale edustaa sitä, kun elämän ohjaussauva lähtee käsistä. Kappale oli uuden levyn ”Jack of All Mistakes”, jossa rumpujen tuplapedaalit saivat kyytiä heti alussa.

Nygård huomauttaa välispiikissään, että hän ja yhtyeen soolokitaristi Marko ”Kuula” Utriainen ovat lähes vieruspitäjästä Kalajoelta kotoisin, ja että tuttuja löytyy yleisöstä. Seuraavaksi kuultiin ainoa keikan ainoa slovari ”Prince of the Machine”, joka on kirjoitettu yhdessä Sami Lopakan kanssa. Lopakka oli myös Sentencedistä tunnettu ja myöhemmin Kypckista.

Oli selvästi nähtävillä, että bändi nautti soittamisesta. Keväällä Radio Rockin haastattelussa Nygård kertoi, ettei treenejä vielä ollut pidetty, mutta bändi oli hyvin hioutunut yhteen pitkän tauon jälkeen.

Viimein saimme kuulla myös odotetun ”Symbol of Eternityn”, ja kylläpä se toikin vanhoja aikoja mieleen! ”Grace Under Preassure” toi väliin taas uuden tuulahduksen, ja sen perään kuultiin myös singlenäkin ilmestynyt ”The Extinctionist”. Niin ikään tuolla aiemmin mainitulla Radio Rockin haastattelulla Nygård vielä empi, mikä kappale tulee olemaan yleisön suosikki uudelta levyltä. Nyt miekkonen tiesi jo sanoa, että seuraava kappale on Diablon vesio Popedan ”Pitkä kuuma kesä” -kappaleesta, ja se on tietenkin ”The Extinctionist”! Kun itse kuuntelin tämän singlen ensimmäistä kertaa, kolahti se kuin 240 volttia, ja silloin tiesin, että jos ei tästä kappaleesta tule keikkasuosikkia, niin ei sitten mistään. Toimihan se nyt livenäkin aivan järkyttävän hienosti!

Ennen encorea Nygård vielä muistutteli, että tämä keikka on nyt kevään kiertueen viimeinen. Encoressa pääsimme kuulemaan ehkä yhden isoimmista Diablon kappaleista, ”The Preacherin”. Nygård vielä lisäsi, että aikoinaan heidän esiintyessä Qstockissa yleisössä oli iso lakana, jossa luki ”Nivalan saarnamies”. Kappaleen Nygård omisti nyt Nivalalle, ja olihan kappale yhtä hieno kuin aina ennenkin.

Diablo tarjoili vielä kaksi kappaletta encoressa: ”The Icaros” ja ”The Stranger”.

Keikka oli yhtä hieno kuin arvata saattoikin. Miehet olivat vedossa ja homma toimi entiseen malliin. Uusia kappaleitakin oli ainakin osa katsojista jo opetellut. Setissä kuultiin ja nähtiin mielestäni hyvä yhdistelmä uutta ja vanhaa Diabloa.

Diablon voi bongata seuraavan kerran kesäkuussa muun muassa Hyvinkään Rockfesteillä, Helsingissä Tavastialla ja Oulun Metal Capital Festivalilla.

Teksti: Tanu Jänkä

Kuvat: Sini Sulkakoski