Varhaisten vuosien antoisa tilinpäätös – klassikkoarviossa Gojiran 10-vuotias ”The Flesh Alive”

Ranskalaisen taidemetallimaalari Gojiran voimannäyte, kokonaisuutena päälle viisituntinen live-järkäle ”The Flesh Alive” julkaistiin juuri yhtyeen viidennen täyspitkän albumin, ”L’enfant Sauvagen” julkaisemisen kynnyksellä 4. kesäkuuta vuonna 2012. Siinä vaiheessa uraansa Gojira oli noussut yhdeksi varteenotettavimmaksi uhkaajaksi raskaan sarjan suurimmille metallinimille, Big 4 -yhtyeille (Metallica, Megadeth, Anthrax ja Slayer) ja lukemattomille muille klassisen death metalin veteraaneille.

Mascot Recordsin julkaisemalle, muhkealle tupla-DVD/CD ja Blu ray-CD-liveboksille on taltioitu Gojiran kaksi täysmittaista keikkaa, joista toinen on Ranskan Marmanden Garorockista huhtikuussa vuonna 2009 taltioitu keikka, ja toinen samalta kiertueelta Bordeaux’sta niin ikään yhtyeen viimeisimmän albumin, ”The Way of All Flesh” -albumin (2008) kiertueelta kuvattu keikka. Boksin CD sisältää saman Garorockin keikan kuin DVD mutta luonnollisesti audiomuodossa. Mukana Garorockin DVD:llä on myös pari julkaisun sivuosaan jäävää biisiä Les Vielles Charruesin keikalta sekä studio- ja road-dokumentti yhtyeen ”The Way Of All Flesh” -albumin esituotannosta, nauhoituksista ja kiertueelta.

Paketti on tasaisen vahva ilman notkahduksia tai puuduttavuutta keikkojen soundien ollessa aikansa mittakaava huomioon ottaen ensiluokkaisen potkivat ja tasapainoiset. Bordeaux’n keikka on soundeiltaan ehkä aavistuksen kompressoidumpi ja soundien osalta tunkkaisempi muttei kuitenkaan mitenkään häiritsevässä määrin.

Jo alkuvuosinaan Gojira oli varustettu taiteellisella ja tiedostavalla älykköimagolla. Yhtye yhdisteli tiukalla ja kurinalaisella otteella mielenkiintoisesti vanhan liiton death thrashia kokeelliseen ja taiteelliseen rockiin. Ranskalaisyhtyeen soundi pohjaakin albumin kolmella eri keikkatallenteella ankaran tarkasti vyörytetyn, brutaalin murskamisen ohella kauniiseen ja salakavalasti äärimmäisen koukuttavaan ja kekseliäästi maalailevaan, monessa kohtaa genrerajoja ylittävään raskaaseen musiikkiin. Kyseisellä livejulkaisulla Gojira leipoi armottomasti mielenkiintoisempaa musiikkia kuin suuri osa parhaat päivänsä nähneistä esikuvistaan.

Mikä erotti Gojiran jo kymmenen vuotta takaperin aikansa keskimääräisistä äärimetalliyrittäjistä oli se, että sen kappaleet olivat pitkäjänteiseen loogisuuteen perustuvia. Ne nojasivat jo tuolloin kautta linjan hyviin tai sitäkin parempiin kitarariffeihin, joita yhtye taisi käyttää monipuolisesti kappaleidensa rakennuselementteinä. Laajaa näkemystä osoittaen mutta silti ensisijaisesti kappaleiden vaatimilla ehdoilla ja korkealaatuisella sävellystaidolla Gojira teki lähtemätöntä pesäeroa kilpailijoihinsa jo varhaisten vuosiensa tilinpäätöksenä toimivan livejulkaisunsa elinvoimaisuudella.

Yhtyeen liveshow kuljettelee visuaalisia ja auditiivisia tunnelmia laajasti rankasta eteerisen kautta herkkään. Vahvasti King Crimsonista muistuttavalla, vaativamman nyanssitajun kautta tehdyllä mutta silti erittäin päämäärätietoisella, intensiivisellä ja erittäin taitavalla otteella yhtye saattelee viestinsä tehokkaasti perille. Lisäksi visuaalisesti pelkistetyn hienot taustalle heijastettavat animaatiot yhdessä tyylikkäiden lavavalojen kanssa luovat vaikuttavuutta yhtyeen armottoman liveshow’n ympärille. 

Sanoituksellisesti yhtye kuului jo varhain ekologisia arvoja vaalivaan, tiedostavaan marginaaliin. Jos jotakin parannettavaa näinkin tajunnanräjyttävältä spektaakkelilta saattoi vielä vaatia, oli se äänierotteluun liittyvä seikka. Livepaketissa yhtyeen sinällään oivaltava ja edelleen ajankohtainen lyyrinen aspekti jää julkaisulla mukanaan vievän biisimurjonnan jalkoihin.

Lavalla yhtye huokui jo noina päivinä siistityn tylyä vaarallisuutta, tiukkuutta ja ehtymätöntä energiaa. Basisti Jean-Michel Labadien on duracelpupumaisesti liikkeessä ja liekeissä molempien DVD-keikkojen ajan, kun taas vokalisti-kitaristi Joseph Duplantierin tyylikkään hallituista ja uhmakkuutta pursuavista lavaedesottamuksista ja raa’asta ärjynnästä tulee monessakin suhteessa mieleen Deathin edesmennyt keulamies Chuck Schuldiner. Kitaristi Christian Andreu tyytyy soittamaan melko eleettömästi mutta todella tikisti. Koko koneen rytmisenä moottorina jo tuolloin toimineen Martin Duplantierin ällistyttävän ja kekseliään kokeellinen mutta toisaalta suoraviivainen rytmityö kruunaa komeuden.

Julkaisun parasta antia ovat suvereenit moukaribiisit ”The Heaviest Matter of the Universe”, ”Love” ja äärinopea ”From The Sky”. Erinomaista elektrorockin makua hienosti groovaavaan metalliin sekoittava ”A Sight to Behold” on noussut vuosien saatossa näiden livetoimitusten kulmakiveksi. Myös vahvasti varhaisen Morbid Angelin riffikuritusta ja norjabläkkistä tyylillisesti sekoitteleva ”The Art of Dying”, massiivisesti tamppaava ”Flying Whales”, ja thrashista hypnoottiseen toisteisuuteen tunnelman soluttava ”The Way of All Flesh” pitävät katsojaa/kuulijaa herkeämättä otteessaan. DVD-spektaakkeli päättyy yhtyeen debyyttialbumin upeaan nimikkoinstrumentaaliin ”Terra Incognitaan” ja Samaelilta soinnillista jykevyyttä kahmineeseen painostavan raskaaseen ”Vacuityyn”.

Bonusmateriaalina mukana tuleva tunnin mittainen dokumentti ”The Way Of All Flesh Inside” antaa enemmänkin miesten omin käsin toteutetun kuvakerronnan puhua puolestaan. Piristävän persoonallisesti ja taiteellisesti lähinnä käsikameraotoksilla kuvattua lähikuvaa yhtyeen hahmoista ja ryhmädynamiikasta vaivaa kuitenkin pidemmän päälle sisällön puute, ja niinpä se olisi ollut puolet lyhyempänä huomattavasti ytimekkäämpi. Pääosaan dokumentissa nousee yhtyeen Metallican lämppäysturneet Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa vuosina 2009-2010.

Gojiralla oli jo reilu vuosikymmen sitten sitä jotain, mitä vain äärimmäisen harvalla metalliyhtyeellä on nykyäänkään käsissään: Ennakkoluulottomuutta, mielikuvituksellisuutta, raikkautta, palavaa asennetta, soittamisesta välittyvää vilpitöntä vapautuneisuutta, instanttia räjähtävyyttä sekä alkuaineksia – timanttista tyylitajua ja koukuttavia biisejä vaikka muille jakaa.