Varmaa perusrockia Italiasta – Arvostelussa Caynen ”Beyond The Scars”

Kirjoittanut Tia Salmela - 26.6.2018

Cayne on italialainen Lacuna Coilin perustajajäsenien Claudio Leon ja Raffaele Zagarian muodostama yhtye, joka sai alkunsa vuonna 1999. Yhtye julkaisi debyyttinsä ”Old Faded Picturesin” vuonna 2001, mutta jäivät tämän jälkeen kymmenen vuoden tauolle. Vuonna 2011 Cayne palasi kuvioihin ja julkaisi EP:n nimeltään ”Addictedin”. Bändi lähti Lacuna Coilin kanssa kiertueelle ja julkaisi vuonna 2013 toisen täysipitkänsä ”Caynen”. Tämä nimikkoalbumin julkaisu ei ollut kovinkaan suurta juhlaa, sillä albumin julkaisun alla toinen perustajajäsenistä Claudio Leo menehtyi pitkäaikaisen sairauden uuvuttamana. Vuoden 2016 loppupuolella kuitenkin bändi pienen surutauon jälkeen palasi yhteen Giovanni Tanin vahvistaessa Caynen joukkoja ja yhtye alkoi työstää tätä nyt arvostelun alaisena olevaa albumia. Tässä oli siis pieni historiikki tästä yhtyeestä, mutta nyt itse arvosteluun.

Albumin ensimmäisenä raitana kuullaan ”No Answers From The Sky”, joka alkaa todella rauhoittavasti. Kappaleen edetessä tempo kasvaa hieman, mikä tarjoaa kovin itsevarman alun tälle albumille. Korviin pistävää on kuitenkin se, että piano on miksattu kertsissä hitusen liian lujalle ja se tuntuu jyräävän muiden instrumenttien päälle. Tästä huolimatta ”No Answers From The Sky” tarjoaa rauhallisen avauksen ”Beyond The Scarsille”.

Kaupallinen yhteistyö

Vinyylien suosio kasvaa kasvamistaan - Backstage Rock Shop tuo myyntiin kiinnostavia harvinaisuuksia ja uudelleenjulkaisuja →

Albumin toisena kappaleena kuullaan ”Torn Apart”. Verrattuna avausraitaan, ”Torn Apart” on selvästi raskaampi ja synkempi veto, ja se nouseekin tämän albumin raskaimmaksi kappaleeksi. ”Torn Apartin” yllätyksenä toimii täysin puskista tuleva viulusoolo, joka saattaisi hyvinkin olla se tekijä, joka erottaa tämän yhtyeen muista samankaltaisista poppoista. Myöskin edellisessä kappaleessa oli jousia mukavasti hyödynnetty, mutta tähän viulusoolo todella sopii. Viulu ei kuitenkaan luo minkäänlaista folk metal -fiilistä, vaan se toimii enemmänkin koskettimien tilalla.

Vielä nostetaan askeleen verran tempoa ylöspäin, kun seuraavana kuullaan ”Blessed By The Night”, joka on myös ”Beyond The Scarsin” musiikkivideokappale. ”Blessed By The Night” sisältää hittimateriaalin ainekset, ja kaiken kruunaa tarttuva kertsi. ”Blessed By The Night” nostaa tason yllättävänkin korkealle, eikä myöskään seuraavana kuultava ”One More Chance” alita sitä. ”One More Chance” tarjoaa hieman samanlaista herkkää meininkiä kuin avausraita, mutta tällä kertaa viedään herkistely vieläkin pidemmälle – jopa nynnyilyn puolelle. Myöskin tässä kappaleessa kuullaan viulusoolo, joka tuo omanlaista dramatiikkaa ”One More Chancesiin”. Luonnollisesti viulusoolon jälkeen on nostettava hieman rocktähtipisteitä ja vedettävä esiin myös kitarasoolokortti, mikä ei ainakaan tässä kappaleessa ole haitaksi. ”One More Chance” on loistava esimerkki siitä, että Cayne on ehdottomasti parhaimmillaan hieman enemmän tällaisissa herkemmissä kappaleissa.

Raidalla viisi kuullaan ”Celebration Of The Wicked”, joka jatkaa “One More Chancen” aloittamalla melankolisella herkistelylinjalla. Se ei tarjoa mitään maata mullistavaa, vaan toistaa samantyylisiä elementtejä, joita on jo kuultu tällä albumilla. Kappaleen pienenä piristyksenä toimii kuitenkin viulun ja kitaran soittama yhteissoolo, jonka ansioista ”Celebration Of The Wicked” nousee edukseen muista kappaleista.

Myöskin ”The Asylum Of Broken Hope” jatkaa tutulla ja turvallisella kappalemallilla, joka tuntuu kuitenkin toimivan tämän yhtyeen kohdalla. ”The Asylum Of Broken Hope” tarjoaa yllättävän hyvän ja tarttuvan kertsin, jota alkaa väistämättä hyräilemään, kun törmää uudestaan kappaleen nimeen jossakin. Ja mikä parasta, ”The Asylum Of Broken Hope” ei sisällä viulusooloa vaan ihka oikean kitarasoolon!

Nyt ollaan ”Beyond The Scarsin” puoliväli ohitettu, ja hitailut jäävät hetkeksi taas taakse, kun koittaa ”A New Day In The Sun”. Kappale alkaa tietynlaisella mystisyydellä, joka jatkuu koko kappaleen ajan enemmän ja vähemmän vahvana. ”A New Day In The Sun” ei kuitenkaan tee kovin suurta vaikutusta, vaan se toimii muiden kappaleiden tavoin albumin kaavan mukaisesti. ”Bad Blood” kuitenkin rikkoo tätä kaavaa hitusen. Kyseinen raita on nimittäin hieman raskaampi ja menevämpi kappale kuin edelliset. Siksipä se nousee yhdeksi tämän albumin timantiksi. Vaikka Cayne onkin lähes parhaimmillaan herkistelybiiseissä, ”Bad Bloodin” kaltaista materiaalia voisi ihan ilomielin kuunnella lisää. Samalla linjalla jatkaa myös ”Slave”, joka ei myöskään ala hidastelemaan.

Joihinkin tämän albumin kappaleisiin, kuten ”One More Chanceen”, viulu sopii loistavasti – mutta ei kuitenkaan raidalla kymmenen olevaan ”Free At Lastiin”. Ennen kertsiä olevassa bridgessä viulu kuulostaa lähinnä vain itkevältä hanhelta, mikä tappaa tunnelman aika äkkiä. Raskaat kitarariffitkään eivät pelasta muuten toimivaa kappaletta tältä viulukatastrofilta – ja voin myös kertoa, ettei viulusoolo ainakaan paranna tilannetta.

Kun tästä viulunvinguttamisesta on päästy yli, palataan taas tuttuun ja turvalliseen perus rockiin ”My True Naturen” tahdittamana. Suoraan sanottuna, ”Beyond The Scars” olisi pärjännyt ihan hyvin ilman kyseistä kappaletta. Vaikka lähes kaikki raidat menevät saman kaavan mukaan, ne toimivat loistavasti niin, enkä lähtisi niitä muuttamaan. ”My True Nature” ei kuitenkaan istu tähän kaavaan, ja kappaleen loputtua jäi vähän ”meh”-fiilis.

Lähes koko ”Beyond The Scars” on koluttu nyt läpi ja saavutaan albumin viimeisen kappaleen pariin. Kun lähestyttiin yhä lähemmäs ja lähemmäs viimeistä raitaa, olin varsin varma siitä, että viimeinen raita on varmasti maaginen – sen on pakko olla. ”The Crossroad” ei kuitenkaan juurikaan eroa muusta albumin sisällöstä. Vaikka odotukseni tämän kappaleen suhteen eivät täyttyneet, ”The Crossroad” tarjoaa kuitenkin melko pehmeän lopetuksen, minkä vuoksi se soveltuu varsin loistavasti juuri tämän albumin päätösraidaksi.

Cayne on yhtye, joka saattaisi hyvinkin maistua myös ei-niin-metallin-ystävälle. ”Beyond The Scars” sisältää hyvää perus raskasta rockia, ja albumin kappaleisiin pääsee hyvin sisälle jo toisella kuuntelukerralla. Pientä monipuolisuutta olisin kuitenkin itse kaivannut albumin sisältöön, sillä nyt jää albumia kuunnella sellainen fiilis, että puuskutetaan vain eteenpäin eikä jäädä hirveästi ihmettelemään maisemia ikkunasta. Mutta muuten ”Beyond The Scars” sopii loistavasti kesäillan taustamölyksi.

8 / 10

Kappalelista:
1. No Answers From The Sky
2. Torn Apart
3. Blessed By The Night
4. One More Chance
5. Celebration Of The Wicked
6. The Asylum Of Broken Hope
7. A New Day In The Sun
8. Bad Blood
9. Slave
10. Free At Last
11. My True Nature
12. The Crossroad

Cayne Facebookissa

Kirjoittanut: Tia Salmela