Varo vaarallista ja luodin nopeaa tulipyörää – arviossa helsinkiläisen Tyrantin debyyttijulkaisu

Kirjoittanut Sami Elamaa - 5.2.2019

Joskus viime vuoden loppupuolella vanha kaverini näytti minulle erään musiikkivideon YouTuben syövereistä. Tuo taiteellinen näyttö oli nuoren helsinkiläisen Tyrantin vuoden 2017 kappale ”Tulipyörä”. Katsottuani videon tuumasin itsekseni, että ”onpahan jäätävän kova kappale ja hiton erikoinen yhtye”. Bändistä täytyi ottaa enemmän selvää!

Käppähevitrio Tyrantti on laittanut omat tulipyörät liikkeelle vuoden 2017 aikana. Töitä on paiskittu siihen malliin ja niinkin vilkkaasti, että yhtye ehti julkaista samana vuonna omakustanteisen ”Toteemi”-kasettisinkun. Siinä sivussa on lanseerattu jopa oma Kobra-niminen olut. Mikäs siinä, ei hullumpi alku bändiltä! Tälle vuodelle Tyrantti iskee markkinoille näytille debyyttinsä, joka tarjoaa bändin tapaan vaaraa ja nopeutta.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Albumin kattaus näyttää tutulta, mikäli on seurannut trion kommelluksia alusta lähtien. Yhtyeen aikaisemmat teokset kuten ”Tulipyörä”, ”Toteemi” ja ”Konesydän” löytyvät kiekolta mutta paremmin tuotettuina. Levyn ensimmäisen raidan ”Tulipyörä” ”uudemman kuuloinen” veto tarvitsee hetkittäisen totuttelun, mikäli kuuntelija on ehtinyt tykästyä vuonna 2017 julkaistuun versioon. Ekan version käppäisyydestä löytyy sen verran sielua ja itua, että uusi versio ei tahdo tarjota vastaavanlaista menoa ja meininkiä. Paremmin tuotettu versio ei ole silti huono, ei todellakaan! Pienoinen harmi, ettei ”Tyrantti”-julkaisu kuulosta niin sanotusti käppäiseltä, mutta näillä korteilla on lähdettävä talla pohjassa liikkeelle.

”Tulipyörä”-kappaleen lisäksi albumilta löytyy muitakin hienoja teoksia kuten vanha Iron Maiden –tyylinen ”Tyrantti”, tarttuvalla kertosäkeellä varustettu ”Toteemi”, niljakas ”Kobra” sekä ”Rikotaan äänivalli”, josta trio on vastikään julkaissut musiikkivideon. Ah, teokset ovat silkkaa hunajaa korville! Kaiken hyvän keskeltä löytyy kuitenkin hieman löysiä näytteitä kuten ”Konesydän” ja ”Pronssihärkä”, jotka eivät yllä täysin samalle tasolle kuin aikaisemmin listatut sävellykset.

Tyrantin musiikillinen taidonnäyte ei ole ihan sieltä omaperäisimmästä päästä, mutta kaikessa kliseisyydessä ja käppäisyydessä piilevät trion vahvuudet – ne yksinkertaisesti vain toimivat! ”Tyrantti”-albumi on hyvä esimerkki siitä, miten todella yksinkertainen heavy metal kuulostaa hienolta. Pyörää ei tarvitse tässä tapauksessa keksiä uudelleen, sillä bändin omat tulipyörät ovat lähteneet moitteettomasti liikkeelle – ja lujaa!

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen