Varsin vakuuttavaa kairaamista – arviossa Dome Runnerin ”Apocalypse.Pulse.Worship” – EP

Tampereen täryjyrä Dome Runner on julkaissut toisen virallisen äänitteensä. Hyvällä omallatunnolla voi luonnehtia, että ”Apocalypse.Pulse.Worship –EP on ilmaisullisesti kansainvälisen tason industrial metalia omaleimaisella jyrsinnällään. Trio-muotoinen yhtye on myös jossakin määrin jo noteerattu maamme rajojen ulkopuolella, ja tämän tuotoksen perusteella ei käy yhtään ihmetteleminen, miksi.

Helvetinkoneen starttaava ”Retaliator” sykkii synkissä vesissä Godfleshin, Author & Punisherin repertuaarista tuttujen, eteeristen sähkövirtausten piiskaamana. ”Subversion Shock” taas operoi painavammalla riffipolitiikalla, itämaisvivshteisella, melodisemmalla tunnelmoinnilla tuoden hommasta mieleen vuosituhannen alun, kesymmän tien Fear Factoryn ja Static-X:n. Vaanivalla tavalla kierroksia hellittävä ”Stirred Impulsive Capacity” keinahtelee jo suorastaan happopäisen stonerin puolelle.

”Frustratorilla” vieraillaan sitten Killing Joken sairaalloisen miellyttävässä post punkin ja vaihtoehtometallin syvänteessä. Melvinsin totutunomaisia kaikuja sisältävän, muhun materiaaliin nähden varsin epäkonventionaalisen, hidastelevan möykän valioyksilö ”Weak Meat / Frail Star” on albumin syvältäluotaavin japainostavin biisi. EP päättyy psykoottisen kolkosti louhivaan uusiomiksaukseen parin vuoden takaisen debyyttialbumin ”Conflict State Designin” biisistä ”The Undemonizing Process (Theologian Remix)”.

Dome Runner hallitsee teollisuusmetallin viitekehyksestä eri tyylilajien välillä tekemänsä ristiretket miellyttävän monipuolisesti kuullostamatta kuitenkaan miltään muulta kuin omalta itseltään. Tämä on sinällään harvinaislaatuinen ominaisuus genressä, jonka ilmaisuss marginaalit ovat olleet varsin kapeat koko tyylilajin olemassaolon ajan, viimeiset 40 vuotta.

EP:n soundimaisema on kenties tarkoituksella ysärimäisen hiomaton, mutta alati pitkin biisien mittaa pinnassa helkkyvä tamburiinin kaltainen perkussio varastaa turhan paljon tilaa yläkeskiäänille stereokuvasta. Tämän päivän mittakaavalla varsinkin alapään potkivat taajuudet jäävät harmittavasti vajaiksi optimaalisesta. Kun Dome Runner saa vielä äänituotannollisen puolen vielä päivitettyä tälle vuosituhannelle, niin ei olisi yhtään ihmettele, jos yhtyettä vietäisi genrensä poikkiteloisena vientivalttina pitkin poikin Tellusta. Sen verran vakuuttavaa ja kuulijaa haastavaa tavaraa tämä kairaaminen on.