Varttunutta musiikkia varttuneelle yleisölle – Marko Hietala Tampereella 14.2.

Vuonna 2019 ilmestyneellä ensimmäisellä sooloalbumillaan Marko Hietala todisti, että hänestä löytyy paljon muitakin ulottuvuuksia, kuin mitä Nightwishin ja Tarotin kautta oltiin päästy todistamaan. Kun Nightwish-hommat Hietalalta sitten jäivät muutama vuosi sitten, heräsi toivo, että mieheltä liikenisi nyt enemmän aikaa lupaavasti alkaneelle soolouralle. Useamman vuoden odotus palkittiin, kun Hietalan järkälemäinen kakkosalbumi ”Roses from the Deep” näki päivänvalon 7. helmikuuta. Kiekko keräsi Kaaoszinen arvostelussa ansaitusti täydet pisteet, ja näin hienon tekeleen jälkeen oli luonnollisesti katsastettava myös Marko Hietalan ja taustayhtyeensä keikkakunto. Mitä parhaimmat puitteet katsastukselle tarjosi ystävänpäivä ja Tampereen ytimessä sijaitseva Olympia-kortteli. 

Näistä samoista puitteista oli moni muukin keikkakävijä kiinnostunut, ja tapahtuma olikin loppuunmyyty jo hyvissä ajoin ennakkoon. Marko Hietalan keikka käynnistyi iltakymmeneltä kaksi tuntia ovien avautumisen jälkeen. Pitkän odottelun aiheuttama nihkeys unohtui nopeasti, kun tarttuvasti svengaavan ”Frankenstein’s Wifen” ensisävelet täyttivät klubin. Runsaan viiden minuutin kestossaan kappale ehtii toistaa itseään hieman liiaksi, mutta kokonaisuus on silti vahva toimivan kertosäkeen, rouhean riffittelyn ja heleiden koskettimien avustuksella. Keikan alkajaisiksi osa yleisöstä oli hieman kohmeessa, minkä ymmärsi hyvin kahden tunnin odottelun jälkeen ilman lämppäribändiä. Seuraavan kahden tunnin aikana tilanne muuttui onneksi täysin, kun kappale kappaleelta yleisö huomasi saavansa kaikkea mitä oli tullut hakemaan, ja ehkä enemmänkin.

Esikoisalbuminsa ”Mustan sydämen rovio” Hietala julkaisi sekä suomeksi että englanniksi laulettuna. ”Roses from the Deepillä” Hietala siirtyy suosiolla puhtaasti englanninkieliseen ilmaisuun lukuun ottamatta ”Tammikuu”-kappaletta, jota ei kuitenkaan Tampereen-keikalla kuultu. Sen sijaan Hietala esitti suomeksi kappaleet ”Isäni ääni” ja Hector-lainan ”Olet lehdetön puu”, jotka edustivat illan hempeämpää osastoa väkevästi rokkaavan alun jälkeen. Huumorintajun ja ennakkoluulottomuuden osoituksena Hietala esitti ”Mörkö mainion”, joka tunnetaan paremmin Idols-kisaaja Hanna Pakarisen kappaleena. Huumorintajun ja ennakkoluulottomuuden osoituksena yleisö otti esityksen avosylin vastaan, ja tässä vaiheessa bändin ja keikkaväen välinen jää oli lopullisesti murrettu.

Seuraavaksi kuultu ”The Dragon Must Die” lukeutuu keikan ehdottomiin huippukohtiin. Tämä kahdeksanminuuttinen proge-eepos oli täynnänsä upeita tunnelmia akustisine kitaroineen, itämaisine vaikutteineen ja Marko Hietalan voimakkaine tulkintoineen. Kappaleen saaman hurmioituneen vastaanoton säestämänä Hietala lähettikin kipakat terveiset kaikille, jotka pitävät progea kirosanana. 

Keikan jälkipuoliskolla oli vierailevien solistien vuoro astua parrasvaloihin Hietalan rinnalle. Yksi illan isoimmista ja mieluisimmista yllätyksistä koettiin, kun JP Leppäluoto saapui estradille esittämään Hietalan kanssa kappaleen ”Two Soldiers”. Kyseinen voimaballadi on peräisin Hietalan uunituoreelta kakkosalbumilta, jolla Leppäluoto oli myös mukana sitä laulamassa. Battle Beastista tunnettu Noora Louhimo puolestaan duetoi Hietalan kanssa useammankin kappaleen ajan. Muun muassa ”Left on Mars” ja useammasta Nightwish-kappaleesta koottu medley saivat hienon lisän Louhimon äänestä, vaikka kyseisten kappaleiden studioversioissa kuullaankin hieman erilaista naislaulua.

Jos viime aikoina onkin ollut paljon puhetta metallifanien jatkuvasti asteikon vanhempaan päähän painottuvasta ikäjakaumasta, niin ystävänpäiväisellä Marko Hietalan soolokeikalla tämän huomasi erityisen selvästi. Tästä huolimatta yleisöllä riitti hyvin energiaa ja intoa elää mukana yli puolenyön kestänyttä keikkaa. Vaikka kyseessä olikin Marko Hietalan soolokeikka, ei hän suinkaan ollut lavalla yksin, ja vierailevien solistien ohella soittajat Tuomas Wäinölä (kitara), Anssi Nykänen (rummut) ja Robert Engstrand (koskettimet) saivat kukin loistaa vuorollaan instrumenttiensa äärellä. Yleisön, yhtyeen ja musiikin kolminaisuudesta syntynyt kokonaisuus oli ehdottomasti jotain, jonka vuoksi kannatti astua ulos kotinsa lämmöstä. Sama näkemys oli luettavissa useimpien paikalta poistujien eleistä ja ilmeistä, joten toivoa sopii, että kokemuksesta rohkaistuneina samat ihmiset jaksavat käydä keikoilla ahkerasti vastaisuudessakin.

Kuvat OutoKuva

Settilista:

Frankenstein’s Wife
Rebel of the North
Proud Whore
Isäni ääni
Olet lehdetön puu
Impatient Zero
Mörkö mainio
The Dragon Must Die
Juoksen rautateitä
Two Soldiers
Roses From the Deep
Left on Mars
Nemo / The Islander / Weak Fantasy / Wish I Had an Angel
Wings of Darkness / The Punishment / Sleepless / Painless / I Walk Forever
Stones
War Pigs
Truth Shall Set You Free