Pirkanmaan metallilla kylvetyiltä mailta ponnistava Dead Samaritan on tehnyt pitkää päivätyötä death thrashin parissa saattaen ilmoille jo useamman kalmantuoksuisen tuotoksen metallipäiden iloksi. Parin täysipitkän ja viiden vuoden julkaisutauon jälkeen yhtye pistää hommat taas tulille kauneutta ja elämän synkkyyttä kannessaan yhdistävän ”Shadows”-EP:n myötä. Tosin tämäkin EP on rykäisty narulle jo vuosi sitten, ja bändi onkin jo studiossa nauhoittamassa uutta materiaalia. EP toimikoon siis mainiona nälänherättäjänä.

Sahaavalla riffillä käynnistyvä ”So Long, White Coats” on tankkerin raskaudella ja varmuudella jyräävä kappale. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kappale luettaisiin läpi vain samaisella monotonisella poljennalla, vaan mahtavan raskaan rockin perushenkeä syleilevän väliosan jälkeen siirrytään rivakampaan tempoon. Rokkaavuus kulkee rinta rinnan murskaavan lanauksen kanssa. Musiikin kirjoittaneella Marko Saarisella ja yhtyeellä on hyvällä tavalla kiusoitteleva ote sovituksissa, sillä sinällään yksinkertaiselta kuulostava biisi väritetään juuri oikeisiin kohtiin osuneilla maisemamaalauksilla, kuten esimerkiksi ensimmäisen kappaleen kitarasovituksilla. ”So Long, White Coats” -kappaleen hienoutta lisää revontulien roihuamisen kaiholla soiva kitarasoolo, joka on lyhykäisyydessään vallan rikas ja huomion varastava.

Toisessa kappaleessa ”Shadows Of The Passed” yhtye jatkaa avauskappaleen linjaa riffitellen monipuolisesti ja kätkien sisäänsä aluksi huomaamatonta monipuolisuutta. Tästä huolimatta kappale eri osineen kulkee biisin ehdoilla, eikä asiaan kuulumattomaan kikkailuun sorruta.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

EP:n päätösraita ”The Future Is Bright” on nimestään huolimatta kaikkea muuta kuin valoisa – riippuen tietysti siitä, mitä kukin itsensä ja maapallon tulevaisuudelta toivoo. Kappaleeseen oikeastaan pätevät kaikki samat kriteerit kuin lyhykäisen muihinkin biiseihin.

Levyn sanoitukset havainnoivat elämää inhorealistisella tavalla osoittaen, että kaikki ei ole niin mustavalkoista kuin olisi helppo luulla. Ihmisen luonteen loputonta kieroutta ja sairautta kuvaa hyvin lauseenpari ”nothing left to fight for, but that’s no reason to end the war”, eikä muutenkaan näkemys ihmiskunnasta tai sen tulevaisuudesta erityisemmin toivoa hehku.

Yhtye on tiivistänyt ulosantiaan sävellyksissä, ja sovitusten myötä kappaleista on saatu ehjiä ja osien vaihteluista huolimatta yhtenäisiä. Aivan täydellisin häränsilmä antaa vielä odotuttaa itseään, mutta kaukana se ei ole. Kappaleissa on ikään kuin sarjakuvista tutut hyvän ja pahan henkilöitymät olkapäillä kuiskimassa, mutta nyt enkelinkaavut ovat jääneet kaappiin, sillä valittavina ovat vain rauhallinen ja murskaava piru sekä räyhähenkinen piru. Onnea valintaan!

Aivan oma huomio on annettava Valendis Suomalaisen vokalisoinnille, sillä se kuulostaa kaikessa rujoudessaan hyvällä tavalla sairaalta ja siltä kuin maaninen hiipivä hulluus välittyisi laulun kautta saaden kylmät väreet kulkemaan selkäpiitä pitkin.

Jos death / thrash rokkaavilla elementeillä kiinnostaa, niin Dead Samaritan kannattaa ehdottomasti katsastaa, ja tämä EP jättää nälkäiseksi odottamaan lisää materiaalia!

8 +/10

Kappalelista:
So Long, White Coats
Shadows Of The Passed
The Future Is Bright