”Vastakohtien yhdistäminen ja todellisuuden paradoksaalisuus kuulunevat myös musiikissa vahvasti” – haastattelussa King Satan
Kotimainen industrial metal -yhtye King Satan julkaisi marraskuun 8. päivä ”The Devil’s Evangelion” -nimisen neljännen albuminsa Noble Demonin kautta.
King Satan sai alkunsa vuonna 2015 Saturnian Mist -black metal -yhtyeestäkin tunnetun King Aleister Satanin sooloprojektina, mutta on sittemmin kasvanut kokonaiseksi yhtyeeksi ja keikkaillut mm. sellaisten bändien kanssa kuin Pain, Deathstars, Turmion Kätilöt, Carpenter Brut ja Gothminister. Omalta osaltaan nosteesta kertoo se, että uusin albumi nousi hiljattain Suomen fyysisen albumilistan 7. sijalle. Kaaoszine tavoitti perustaja King Aleister Satanin (laulu, kitara, koskettimet, ohjelmointi) sähköpostitse kysyäkseen yhtyeen uudesta albumista, tavasta yhdistää vakavia aiheita ja ilkikurisuutta sekä suunnitelmista lähitulevaisuudelle.
Terve! Teiltä ilmestyi marraskuun 8. päivä uusi albumi nimeltä “The Devil’s Evangelion”. Miten kuvailisit albumia henkilölle, joka ei ole koskaan kuunnellut musiikkianne?
Mainos päättyy
Terve! Kyllä vain! ”The Devil’s Evangelion” on hard rockista, black metallista, death metallista, klassisesta musiikista, industrialista ja elektronisesta tanssimusiikista vaikutteensa ottaneiden tyyppien luoma konseptialbumi henkilöstä, joka on vakuuttunut tulleensa paholaisen riivaamaksi, ja jonka myötä todellisuus alkaa näyttäytyä hänelle paholaisen silmien kautta. Albumi pyrkii yhdistämään niin musiikillisesti, esteettisesti kuin temaattisestikin usein toistensa vastakohtina nähtyjä asioita, kuten esimerkiksi satanismin ja okkultismin karnevalismin ja absurdismin kanssa tai radikaalin nihilismin vahvan merkityksellisyyden kanssa. Mutta ennen kaikkea se pyrkii käsittelemään niin sanottuun paholaisen arkkityyppiin yleisesti liitettyjä, negatiivisina pidettyjä asioita, kuten tuhoa, kuolemaa, tuskaa ja kaaosta, paradoksaalisesti myös positiivisina ja kehittävinä voimina ihmismielelle ja todellisuudelle.
Tämä käy ilmi hyvin itse levyn nimestäkin, sillä evankeliumihan tarkoittaa raamatullisessa kontekstissa latinaksi ”hyviä uutisia” – ja Paholainen ja häneen liitetyt asiat nähdään yleensä ”pahana”. ”The Devil’s Evangelion”, eli Paholaisen ilosanoma. Vastakohtien yhdistäminen ja todellisuuden paradoksaalisuus kuulunevat myös musiikissa vahvasti. Aiemmin mainittujen vaikutteiden lisäksi uskonnollinen virsimusiikki ja avantgarde ovat myös olleet merkittäviä inspiraation lähteitä tähän äärimetallisoppaan, jota me kutsumme myös death metal discoksi, joiden periaatteessa ei pitäisi sopia keskenään millään tavoin yhteen. Ja tämä kaikki esitetään haudanvakavasti eräänlaisen ”trickster-narratiivin” kautta, jossa ilveily on vakavaa puuhaa, mikään ei ole lopulta pyhää ja kaaos on laki.
Entä miten uusi albumi vertautuu aiempaan tuotantoon?
Mainos päättyy
”The Devil’s Evangelion” on monella tavalla koko meidän aiemman tuotannon ja itsemme summa, kokonaisvaltaisin King Satan -levytys. Aloitimme taipaleemme aika dark elektro- ja tanssimusiikkipainotteisena, ja siitä sitten askel kerrallaan hommaan tuli enemmän äärimetalli- ja avantgarde-aineksia ”I Want You To Worship Satanista” (2019) aina ”Occult Spiritual Anarchyyn” (2022), jolla bändikeskeinen ja metallisempi lähestymistapa sinetöi itsensä viimeistään, unohtamatta kuitenkaan karnivalistisia ja tanssittavia osuuksia. Koko aiempi tiemme on ollut sellaista surffailua haudanvakavan asennoitumisen ja niin sanotun leikiksi vetämisen välillä, aika laidasta laitaan, ja sen aaltojen korkeus kasvoi entisestään tällä uusimmalla. Se on samaan aikaan raskain ja vakavin, mutta myös optimistisin ja kirkkain tekeleemme, levyn dualismin ja paradoksien teemaan sopien.
Millainen albumin luomisprosessi oli?
Prosessi oli todella pitkä ja tuskallinen, mutta myös palkitseva, eikä loukkaantumisiltakaan vältytty! Eli sanalla sanoen aika Saatanallinen. Aloitin levyn konseptin kehittelyn jo vuonna 2008 silloiselle black metal -yhtyeelleni Saturnian Mistille. Kirjoitin silloin ensimmäisen kappaleen ”Destroy the World”, joka oli lähtökohta koko konseptille. Se ammentaa vaikutteensa mistäs muustakaan kuin filosofiasta, satanismista, okkultismista, psykologiasta ja erityisesti Saatanasta. Jos vertaa tätä kappaletta vaikka Saturnian Mistin ”Repellings”-EP:hen (2009) tai ”Gnostikoi Ha-Shaitan” -albumiin (2011), lienee helppo ymmärtää, miksi tästä konseptista ei tullut Saturnian Mistin levyä. Vaikka samoja teemoja käsiteltiin, halusin tehdä jotain täysin erilaista musiikillisesti, enkä löytänyt yhteensopivuutta alkuperäisen vision kanssa.
Kehittelin tätä Paholaisen evankeliumi -konseptia siltä varalta, että voisin käyttää sitä myöhemmin. Kun tehtiin Saturnian Mistin ”Chaos Magick” -albumi (2015), tunsin vielä, että en varmaankaan voi tätä tehdä Saturnian Mistille, vaan tarvitsen jotain muuta, ja perustin silloin King Satanin. Aluksi halusin tehdä tästä konseptista levyn King Satanin debyytiksi, mutta en kokenut ajan tai itseni olevan vielä kypsä, ja musiikillisesti en löytänyt vielä sopivaa resonanssia konseptille. Tehtiin siinä kuitenkin odotellessa ”King Fucking Satan” (2017), ”I Want You To Worship Satan” (2019) ja ”Occult Spiritual Anarchy” (2022), jotka koin tarpeellisiksi vaiheiksi, jotka varsinkin minun täytyi läpikäydä ennen tätä. Minulla oli kertynyt aivan helvetisti muistiinpanoja tätä konseptia varten, olinhan sitä tuolloin noin 13 vuotta jo kirjoittanut, hah.
Mainos päättyy
Lopulta, kun olin Espanjassa vuoristossa lomalla vuonna 2022, sain vihdoin sellaisen heureka-elämyksen, että millainen tämän levyn täytyy lopulta olla muodoltaan, ja kirjoitin kaikki muistiinpanot puhtaaksi lyriikoiksi ja biisi-ideoiksi muutamassa päivässä. Kun sieltä saavuin Suomeen, niin demotin kappaleet silloisen kotini studiossa Tampereen Tohlopissa parissa viikossa, minkä jälkeen niitä ryhdyttiin sitten yhtyeen voimin hiomaan lopulliseen muotoonsa aika pian. Ja studioissakaan ei kestänyt kauhean kauaa. Meikäläinen aina vastaa näistä niin sanotusti suurista pensselinvedoista, minkä jälkeen muut yhtyeeni jäsenet sovittavat ideani omille soittimilleen vielä paremmiksi.
Levyn yksi erikoisuus on siinä, että sitten debyytin päädyin taas itsekin soittamaan koskettimia levylle, puoliksi Hekaten kanssa. Hekate (koskettimet, laulu, ohjelmointi) toimi myös ensimmäistä kertaa aputuottajana ja osallistui kokonaisvision hiomiseen eri tavalla kuin ennen. Hän ei säveltänyt tällä kertaa levylle kappaleita, kuten edellisillä albumeilla, mutta EF-13 (kitara) ja Jerry Rock’n’roll (basso) väkersivät kappaleen mieheen, jotka sopivat täydellisesti konseptiin.
Demovaiheessa työskentelin todella intensiivisesti rumpali Pete Hellraiserin kanssa rumpuosuuksia kehittäen. Se oli taas intensiivinen prosessi, mutta lopulta saimme sen toimimaan pallottelemalla rumpudemoja puolin ja toisin, ja toki suurin kunnia tästä kuuluu tietysti Petelle. Vaikka konsepti onkin ollut itselleni todella pitkän matkan kumppani, niin silti työskenneltiin tällä levyllä paljon voimakkaammin yhtyeenä verraten aiempaan.
Epäilen vahvasti, että siinä kestää hetki ennen kuin tämä kaikki avautuu kaikkine kiemuroineen ja nyansseineen, ei pelkästään itselleni, mutta myös yleisölle.
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy
Kun lopulta oli minun vuoroni alkaa nauhoittaa vokaaleja, jouduin itse asiassa pieneen auto-onnettomuuteen, jossa pari selkärangan välilevyä ja oikean käden hermot vaurioituivat. Yllä mainituista syistä en todellakaan halunnut viivästyttää prosessia, kun vihdoin itselleni todella tärkeä konseptialbumi oli toteutumassa. Puskin vokaalit nauhalle loppuun asti enkä mennyt sairaalaan ennen sitä, vaikka järkevämpi ihminen ehkä olisi saattanut niin tehdä. Voin kertoa, että sattui todella paljon, kun kyseessä oli kuitenkin hermokipu. Eikä käteni edes toiminut hermovaurion vuoksi, enkä pystynyt liikkumaankaan kunnolla, mutta jostain olemukseni syövereistä löysin tahdonvoiman nauhoittaa levyn loppuun tuskasta viis.
Kun lopulta sain vokaalit nauhalle, niin romahdushan siitä seurasi ja sairaalakierre, sillä noista vaurioista ei parannutakaan hetkessä, ja kaikki eivät välttämättä koskaan. Jos en jo silloin ollut sekaisin, niin meinasin tulla hulluksi siinä loputtomalta tuntuvassa kivussa, makoilussa ja lepäilyssä. Päätin, että Saatana sentään, nyt pitää keksiä jotain tekemistä, että saan ajatukset pois sängyn pohjalta ja kivusta. Niinpä päätin ruveta miksaamaan levyä itse. Ei siinä muuten mitään, mutta oikea käteni ei toiminut, koska siinä oli hermovaurio. Ja olenhan vahvasti oikeakätinen. Siinä meni viikon päivät, että opin käyttämään vasenta kättä mm. syömiseen, perseen pyyhkimiseen ja myös lopulta miksaamiseen. Hidastahan se oli, mutta eipä mulla sairaslomalta mihinkään kiire ollut.
Ironista kyllä, kuntoutumiseni edistyi siihen pisteeseen, että kun sain levyn miksattua, oikean käden hermokin alkoi parantua ja käsi alkoi taas toimia. Miksauksen jälkeen lähetin levyn masterointiin Turmion Kätilöiden ja Tarotin Tolsan Jannelle Studio Note Oniin, sillä hänen kanssaan yhteistyö oli toiminut erinomaisesti ”Occult Spiritual Anarchy” -levyn kanssa, eikä tämäkään ollut poikkeus. Ajoitukset menivät todella hyvin yhteen, sillä kun levy oli masteroitu, olin myös parantunut yllättävän nopeasti keikkakuntoon loukkaantumisestani (vaikka paraneminen ei ole lineaarinen prosessi, hyviä ja huonoja päiviä tulee edelleen). Enää ei tarvinnut tuoda backstagelle sänkyä, jossa pystyin makoilemaan tuskissani ennen ja jälkeen keikan, kuten esimerkiksi Nummirockissa 2023. (Kukaan ei pakottanut minua esiintymään silloin, mutta kuten sanoin, se loputon makoilu vain söi miestä enemmän kuin että teki edes jotain. Kiitos upeille bändikavereille ja crew’lle, saimme keikkailtua, vaikka olin siinä kunnossa, missä olin).
Eli pitkä ja tuskallinen prosessi (kuten tämä vastauskin, hah), mutta myös todella palkitseva. Epäilen vahvasti, että siinä kestää hetki ennen kuin tämä kaikki avautuu kaikkine kiemuroineen ja nyansseineen, ei pelkästään itselleni, mutta myös yleisölle, sillä tässä on käynyt ilmi, että esimerkiksi ihmiset lähellänikin alkavat vasta nyt hiljalleen tajuta, mitä ajan tekemisilläni takaa esimerkiksi King Satanin alkuvaiheessa, heh.
Mainos päättyy
Totinen okkultismi ja veikeä ilkikurisuus kulkevat käsi kädessä musiikissanne. Miten nämä kaksi näennäisen vastakkaista asiaa korreloivat keskenään?
Hyvä kysymys, johon ei ole helppoa vastausta. Tai ainakaan lyhyttä sellaista. Avainsanat lienevät tässä karnivalismi ja niin sanottu trickster-narratiivi. Minua on kiehtonut aina todellisuuden karnivalisointi (carnivalesque), sillä minusta on mielenkiintoista, että kaikenlaisissa karnivaaleissa, naamiaisissa ja muissa karnivalistisissa festivaaleissa – ihan musiikkifestareista lähtien, aina ruotsinlaivalle saakka, joissa ihmiset pukeutuvat kirjaimellisesti tai vertauskuvallisesti naamareihin tai naamiaisasuihin tai heittävät vain arkiminuutensa romukoppaan ja alkavat irrotella – silloin he vasta, paradoksaalisesti, alkavat ilmentää todellista minuuttaan, syvimpiä halujaan, tarpeitaan ja toiveitaan. Tämä tapahtuu, koska he eivät enää ole ”omilla kasvoillaan” tai ”arkielämässään”, jossa näytellään jotain yhteiskunnan tai yhteisön vaatimaa roolia, mikä useasti vieraannuttaa itsen itsestään.
Olen itse asiassa alkanut vihata termiä ”okkultismi” jo vuosia sitten, koska sillä on yhtä monta tulkintaa kuin tulkitsijaa. Mutta ”okkultismin” filosofian (tai mystiikan) ydin on todellisuuden ymmärtäminen sellaisenaan käyttämällä ”mystisiä” tai ”maagisia” metodeja, joilla muokataan omaa psyykettä ja mieltä niin, että niistä tulee vastaanottavaisempia ympäröivälle todellisuudelle ja omalle sisäiselle maailmalle. Tämä sanottuna minusta niin sanottu ”karnivalismi”, absurdismi, musta komedia, jumalanpilkka, satiiri yms. ovat oivia tapoja symbolisesti tuhota todellisuuden rakenteet ainakin hetkellisesti ja nähdä maailma ja itsensä niiden alta sellaisenaan. Ei tästä ihan kauhean pitkä matka enää ole johonkin seremonialliseen mustaan magiaan.
Tämähän on vain eri tapa esittää okkultismin piirissä tunnettua vasemman käden tien traditiota erilaisesta näkökulmasta ja erilaisella terminologialla.
Ja toinen avainsana on tuo trickster-narratiivi. Suomen kielessä ei mielestäni ole hyvää käännöstä termille ”trickster”, joka käännetään suoraan kujeilijaksi tai ilveilijäksi. Minusta näistä käännöksistä kuitenkin puuttuu jotain oleellista verrattuna alkuperäiseen ”trickster”-sanaan. Näitä niin sanottuja trickstereitä löytyy monista myyteistä ja tarustoista, ja ne ovat yleensä eläimen, jumalan tai paholaisen muodossa esiintyviä hahmoja, jotka pilailevat yhteiskunnan ja yhteisön sääntöjen ja normien kustannuksella paljastaakseen niiden puutteita, virheitä, tekopyhyyksiä tai valheellisuuksia samalla, kun ne pilkkaavat niitä ja lietsovat kaaosta. Erityisesti minua ovat kiehtoneet tarinat, joissa demoni tai paholainen teeskentelee narria ajaakseen kaaoksen agendaansa. Nämä tricksterit ovat yleensä tarinoissa paljon paremmin perillä asioista kuin pilkkansa tai pilailunsa kohteet, ja olen aina tykännyt tuollaisesta ”piileskelystä näköpiirissä” -metodista, joka sopii mielestäni loistavasti myös esimerkiksi okkultismiin ja salatieteisiin.
Samaistumispintani aiheeseen on toki aika voimakas, miksi tällaista teen. Olen ollut tällainen totuudenetsijä pienestä pitäen, ja tieteet, kirjallisuus, filosofia, uskonnot, psykologia, mytologiat ja myös tietenkin okkultismi ja mystiikka yms. ovat olleet isossa osassa omia mielenkiinnonkohteitani. Huomasin jo tuolloin hyvin nuorena, että hyvin harvoja ihmisiä nämä asiat lopulta kiinnostaavat oikeasti, ja monet, joita ne lopulta kiinnostivat, olivat kuin he tietäisivät muka jo kaiken. Tämän turhautti minua tieysti aika lailla, ja aloin sitten misantropioissani niin sanotusti ”trollailemaan” Sokraattisen metodin ja Diogeneksen hengessä ihmisiä ja ihmisten käsityksiä, varsinkin mitä varmempia he kokivat olevansa. Sama koski ylipäänsä yhteiskunnan normeja tai arvoja. Huomasin, että tämä kehittää myös omia näkemyksiäni ja ajatteluani, koska enhän minäkään lopulta sen enempää tiennyt mistään mitään kuin muutkaan, mutta oppipahan samalla aina lisää. Ja tämähän on vain eri tapa esittää okkultismin piirissä tunnettua vasemman käden tien traditiota erilaisesta näkökulmasta ja erilaisella terminologialla.
Olette julkaisseet albumilta neljä musiikkivideota, jotka jatkavat näyttävää visuaalista tyyliänne. Mikä merkitys visuaalisuudella on mielestäsi musiikille?
Minulla herää vahvoja mielikuvia aina kaikesta musiikista, niin aloin sitten toteuttamaan niitä oman musiikkini kohdalla todeksi aikanaan, kerta tuli koulutkin sitä varten käytyä ja elääkseenkin tehtyä. En tiedä onko sillä lopulta mitään muuta merkitystä, kuin että haluan itse niin tehdä, ja että olen aina tykännyt musiikkivideoista formaattina todella paljon, hah. Karnevalismin filosofia liittynee ehkä myös motiiveihini, ja toki haluan laajentaa tuotoksieni tulkintamahdollisuuksia ja tuoda niihin lisää uloittuvuuksia musiikkivideoiden avulla, miten vain realiteetit antavat myöten. Jos se minusta olisi kiinni, ohjaisin mielelläni kaikkiin kappaleisiin videot, mutta budjetit ovat tämän kokoluokan bändillä aina tietysti rajalliset. Mutta minulle tuo esteettisyys-temaattisuus-musiikillisuus ovat kaikki saman energian ja luovuuden jatkumoa, ja kerta tässä pienen ikäni aikana on tullut opeteltua audiovisuaalisen tuottajan, ääniteknikon ja graafisen suunnittelijan ammatit, niin ilolla niitä taitoja olen käyttänyt tähän omaan intohimoprojektiini.
“Chaos Forever Now” -kappaleella vierailee itävaltalaisen Thomas Rainerin johtama industrial-projekti Nachtmahr. Miten yhteistyökuvio oikein syntyi?
Olen aina diggaillut Nachtmahrista! Erityisesti heidän asenteestaan kohuissa, mikä on ollut hyvin inspiroivaa myös meille, jotka olemme kokeneet oman osamme kohuista. Ennen COVID-aikaa meidät kutsuttiin lämppäriksi Nachtmahrin muutamille keikoille, ja tartuimme tilaisuuteen epäröimättä. Meillä synkkasi heti alusta alkaen sekä lavalla että sen ulkopuolella, ja olemme pitäneet yhteyttä siitä lähtien. Olen jopa guest-vokalisoinut heidän live-keikoillaan sen jälkeen, ja yhden erityisen huuruisen jatko-illan jälkeen kutsuin Thomas Rainerin vierailemaan vokalistina ja Vrolok LaVeyn soittamaan kontrabassoa ja vokalisoimaan ”The Devil’s Evangelionille”. He hyväksyivät kutsun ilman epäröintiä! Heidän vierailevat laulunsa kappaleessa ”Chaos Forever Now” toivat juuri sen moniäänisen kaaoksen, jota kappaleen teema vaati, ja olemme todella otettuja heidän osallistumisestaan. Vrolok LaVey soitti myös kontrabassoa albumin viimeisessä kappaleessa, ”Epilogue – The Phoenix Song”, joka on hyvin orgaaninen kaikessa ilmaisussaan.
Mikä albumin kappaleista on itsellesi tärkein ja miksi?
Nämä ovat aina vaikeita kysymyksiä itselle, heh. Historiansa vuoksi ehkä saattaisin vastata ”Destroy the World”, tai sitten ”Once Upon A Shadow”, joka on äärimmäisen henkilökohtainen, kuten myös ”Satanas Rex Mundi” ja ”Death Before Death”. Koko Saatanan albumi kyllä lopulta kelpaisi vastaukseksi tähän. Mutta vastaan kuitenkin ”The Devils and Saints”, sillä se oli muodoltaan ja tarkoitusperiltään kaikkein haastavin tekele saada kasaan. Se on samalla filosofisin ja karnivalistisin kappale varmaan koko levyltä, joka sisältää pienoiskoossa sekä koko albumin että tavallaan King Satanin olemuksen. Mikään ei ole siinä kappaleessa niin kuin ensiksi vaikuttaa, ja perinteiset käsitykset hyvästä ja pahasta, totuudesta ja valheesta yms. joutavat siinä romukoppaan. Joskus näennäiset vastakohdat paradoksaalisesti (taas) alkavat muistuttaa toisiaan.
Millaisia suunnitelmia teillä on lähitulevaisuudelle?
Promotaan aika lailla tätä uutta levyä hetki tässä ainakin. Aloitettiin tuo levyjulkkarikiertue Tampereelta marraskuun lopussa (lämppäreinä Sortaja ja Miseria Ultima), mistä jatketaan Poriin ja Turkuun supporttiemme The Abbeyn ja Miseria Ultiman kera ennen kuin lähdetään manner-Euroopan puolelle lämmittelemään Turmion Kätilöitä heidän Reset-kiertueensa Euroopan osuudelle tammikuussa hieman yli pariksi viikkoa. Ja sitten taas takaisin Suomeen, jossa keikat jatkuvat mm. Oulussa (lämppäreinä The Abbey ja Praecidisti) ja Kuopiossa, sekä muutamia toistaiseksi vielä julkaisemattomia juttuja heti perään. Eli toisin sanoen keikkaillaan varmaan muutama kuukausi nyt ainakin ensiksi ja katsellaan sitten taas mitä sitä keksii. Kesän ja loppuvuoden 2025 keikatkin ovat näemmä jo bookkauksen alla, mitä juuri palaveerasin keikkamyyjämme kanssa, eli toivon mukaan Paholaisen ilosanomaa juhlitaan sitten ensi vuonna oikein monta kertaa.
Katso alta King Satanin kiertueen paikat ja päivämäärät.
