Monesti oululaisen, jyrkemmänsorttisen vaihtoehtoräminän äärellä oltaessa on puhuttu ja kirjoitettu epäilyksistä paikallisen pohjaveden koostumukseen liittyen. Erityisesti on ihmetelty, mitä päätä sekoittavaa ja inhorealistisen absurdin räimeen luomista edesauttavia ainesosia se on mahtanut pitää sisällään. Vehje-yhtyeen 7″ ”Terveisiä” vinyyli-EP:n kuuntelun jälkeen saman kysymyksen voi nostaa kepin nokkaan, mutta osoittaen kysymyksen Savo-Karjalan suuntaan. – Näinkö se Talvivaaran kipsisakka-altaista luonnon vesiin vuotamien myrkkyjen levittämä ja pääministeri Sipilän siunaama ihme vaikuttaa käytännön tasolla ihmisen psyykeeseen Vuoksen Vesistön alajuoksulle levinneenä, parin vuoden viiveellä? Jos, niin pelkästään positiivista.

Vehje on aiemmin teatterialan monitoimimiehenä tunnetun Niko Taskisen ympärille kasautunut, nyrjähtänyttä, äkkiväärää hardcoren ja meluisan, raskaan vaihtoehtorockin sekaista rytinää tarjoileva nelikko. Yhtyeen toinen varsinainen julkaisu ”Terveisiä” -EP pitää sisällään niin Radiopuhelimille, Fleshdancelle, Kumikamelille, Au Pairille kuin Kuhallekin tyypillistä, vinoilevaa raivokkuutta sarkastisella kantavierteellä. EP:n visuaalinen puoli sisältää Dead Kennedys-henkistä tuoteasettelua kannessa hartiat lysyssä pasteeraavan Osuuspankin Hippo-hiihtojen maskotin osalta. Kyseinen valokuva on otettu joskus kasarin puolivälissä, jolloin hardcoren ensimmäinen aalto kupli viimeisiään. Edellä mainittujen piirteiden pohjalta valveutunut musiikinkuluttaja voi saada selkeänkin aavistuksen siitä, mistä kaikesta tässä mahtanee olla kyse.

Levyllä vauhti on hurja ja meininki melkoinen. Monesti myös äkkiväärä. Levyn yhdeksän kappaletta kellottavat keskimäärin minuutin. Kunkin kappaleen aikana absurdiuden ja mielikuvituksellisen reikäpäisyyden rajat ehtivät silti joutua koetukselle. Jotkut kappaleet tosin toimivat sanoituspoliittisesti paremmin kuin toiset. Ensiluokkaisiksi vedoiksi niin musiikillisen antinsa kuin lyyrisen häiritsevyytensä osalta yltävät hykerryttävät ”Bepanthenia”, ”Reperbahnin setä”, nurinperin järjestykseen asetetut ”Päävihollinen 2” ja ”Päävihollinen 1” sekä mielipuolisen ratkiriemukas ”Kaikenlaista tapahtuu”. Postimyyntikatalogin tuotteiden valikointia maaniseen sävyyn tulkitseva mäiskintä, ”Homo sapiens” sekä addiktoivasta modernista kansantaudista kertova KTMK-tyyppinen purkaus, ”Puhelin” alittavat myös kirkkaasti ’vuoden yläluokkainen imbesilli’ -olympiaadien karsintarajan.

Joitakin ei-aivan-maaliin-osuneita biisejä myös löytyy matkasta. Avausbiisi ”Loppuu tämä tämmönen” on yhtyeen mentaliteettia turhankin alleviivaava itsestäänselvyys. ”Mörri” liitää puolestaan komeasti ja pitkälle, mutta lässähtää harmittavan lyyrisen tasajalka-alastulon aivan loppumetreillään.

Kaiken kaikkiaan Vehje on kuitenkin kotimaisen vaihtoehtoräminän kentälle oikein tervetullut yhtye, jonka auditiivisissa maalauksissa vinoon vääntynyt kansallismaisema ja modernin kansanperinteen pakkomielteisimmät ja pimeimmät puolet lyövät riemukkaasti kättä. Lisäksi on olemassa suuri vaara, että livenä yhtye voisi toimia vielä paremmin kuin mitä levyllä.

9-/10

Kappalelistaus:

1. ”Loppuu tämä tämmönen”
2. ”Reperbahnin setä”
3. ”Mörri”
4. ”Homo Sapiens”
5. ”Bepanthen”
6. ”Kaikenlaista tapahtuu”
7. ”Päävihollinen 2”
8. ”Päävihollinen 1”
9. ”Puhelin”