Vaxinator ja Finntroll saivat pitit pyörimään Metallivuoren perjantaissa

Kirjoittanut Rudi Peltonen - 19.7.2022

Euran Sieravuoressa järjestettiin toista kertaa Metallivuori-festivaali, joka ilahdutti minua jo ensimmäisenä vuotenaan kompaktilla koollaan ja rennolla meiningillään. Niinpä Datsunin nokka piti myös heinäkuussa 2022 kääntää kohti Metallivuorta.

Festarilla musisoitiin kahdelta lavalta käsin. Kaaosvuori-lavalla kuultiin niin nimeä saaneita bändejä kuin uudempiakin tuttavuuksia; Rock Academyn stagella ääneen pääsivät uudemmat tulokkaat. On hienoa, että festari antaa tilaa ja kuuluvuutta myös bändeille, jotka eivät vielä ole suurelle yleisölle tuttuja.

Ensimmäisen festaripäivän avaajana toimi Blackhog, jonka öljynkatkuinen rock oli varsin oiva tunnelmannostattaja. Vaikka väkeä oli viiden aikaan iltapäivällä paikalla vain kourallinen, laittoi Blackhog bileet täysillä käyntiin. Jos olisi sulkenut silmänsä, niin tämän tahdissa olisi hyvin voinut kuvitella olevansa joissakin jenkkiauto- tai prätkäbileissä. Yhtye ei itselleni ollut ennen tätä tuttu, mutta täytynee ottaa tämä myöhemmin tarkempaan tarkasteluun, sen verran hyvin bändi onnistui vakuuttamaan festarin avausaktina. Blackhogin myötä saatiin hienosti Metallivuori vuosimallia 2022 korkattua.

Blackhog Metallivuoressa 15.7.2022

Ensimmäisen bändin jälkeen oli hetki aikaa tarkastella festarialuetta. Kaaosvuori-stage näytti tänä vuonna siirtyneen hiukan “sisäänpäin” aluetta verrattuna edelliseen vuoteen. Mutta koska väkimäärä ei todellakaan ollut koko festarin aikana kovin suuri, ei tämä tuonut mukanaan mitään pahaa ruuhkaa. Rinteestä löytyi muutama juoma- ja ruokapiste sekä hellyttävän pieni merkkarikoju. Ylempää paljastui pöytiä jalkojen lepuuttelua varten sekä Turku Rock Academyn lava, jolta kuultiin viikonlopun aikana uusia tulevaisuuden toivoja. Myös Sieravuoren ravintola palveli nälkäisiä ja janoisia festarivieraita.

Rock Academy -lavan tarjonnan pääsi perjantaina korkkaamaan Days in Silence, joka esitteli viikonloppuun vähän kevyempää ulosantia, popahtavaksi rokiksi tätä varmaankin voisi kutsua. Omaan makuuni yhtye oli hiukan liian kevyttä matskua, mutta selvästi sillä oli kannattajansa, koska keikan aikana nähtiin perinteinen “alushousut lavalle” -tilannekin (näin taisi käydä myös edellisen bändin aikana). Pisteet vokalistille, jota tilanne ei tuntunut häiritsevän ollenkaan. Olisihan tuollainen voinut nuorta miestä vähän hämmentääkin.

Tänä tautisena aikana ei viime hetken muutoksilta voi mitenkään välttyä. Metallivuoressa tämä tarkoitti Awake Againin keikan peruuntumista. Tilalle saatiin pikakomennuksella vielä lauantainakin toisella lavalla musisoinut BloodRedNails. Yhtye otti paikkansa päälavalla haltuun vallan mainiosti! Kovalla asenteella vedetty moderni metalli kaikui Sieravuoren alkuiltaan, ja bändi sai varmasti uusia kuuntelijoita tämän keikan myötä. Hyvä, energinen meininki välittyi lavalta yleisöön. 

BloodRedNails Metallivuoren perjantaissa

Rock Academy -lavalle saatiin myös pitkänmatkalaisia, kun seuraavaksi paikan haltuun otti kuopiolainen Woundstripe. Bändin heavy metal ja hard rock antoivat jo viitteitä erittäin kehityskelpoisesta meiningistä; Metallivuoren veto osoitti, että keikkoja on varmaan jo jonkin verran heitetty ennen tätä. Tässä vaiheessa täytyy kehaista myös paikan soundeja: myös näiden Rock Academyn bändien kohdalla ilmoille loihdittiin kunnolliset soundit, mikä varmasti antaa lisäboostia uudemmille yhtyeille. Woundstripe voisi ehkä vielä löytää selkeämmin sen oman juttunsa, niin se varmasti nousisi paremmin esille.  

Puoli yhdeksän aikaan perjantai-iltana Kaaosvuori-lavalle asteli festarin ensimmäinen ns. isompi nimi eli Tuomas Saukkosen ja Mikko Heikkisen (mm. Kaunis Kuolematon) Dawn of Solace, joka maistuu hyvin erityisesti hidastelun ystäville. Saukkonen itse istuu bändin live-tilanteissa rumpujen takana ja on kerännyt ympärilleen kovia soittajia. Heikkisen ulosanti eroaa hänen toisen bändinsä Kauniin Kuolemattoman keikoista, mikä tuo tietenkin mukanaan hyvän eron tuohon yhtyeeseen. Dawn of Solacen soitosta huokui pääasiassa varmuus ja soittamisen riemu. Tällainen gootti/doom metal oli sopiva hitaampi välipala ennen illan viimeisiä rykäisyjä, joilla sitten ei hidasteltukaan. Väkeä oli jo valunut leirinnästä vähän enemmän paikalle, mutta kyllä tässä vaiheessa sai huomata sen valitettavan tosiasian, ettei liput olleet liikkuneet kovin hyvin. Dawn of Solace onnistui joka tapauksessa yllättämään myös minut positiivisesti Metallivuoressa.

Dawn of Solace Metallivuori 2022

Turkulainen Vaxinator puolestaan ei hidastellut, vaan tempaisi Rock Academyn lavalta käsin kunnon myllyn käyntiin! Mikäli oikein huomioin, oli bändissä muutama sama musikantti kuin aikaisemmin (ja vielä lauantainakin) soittaneessa BloodRedNailsissa, joten näillä jätkillä riitti viikonlopun aikana kiirettä. Mutta kylläpä vain Vaxinatorin thrash metal miellytti korvaa! Meininki oli vauhdikasta, ja yleisöönkin saatiin vihdoin kunnolla liikettä, koska sillä pienellä hiekkapläntillä lavan ja pöytien välissä nähtiin vihdoin myös circle pit. Tästä jonkun kannattaisi napata hyvä bändi levyntekoon. Vaxinator oli ehdottomasti perjantain valopilkkuja, ja sen demot täytyy ottaa pikimmiten kuunteluun.

Vaxinator Metallivuoressa

Finntroll tuskin suurempia esittelyjä kaipaa, ja olikin hienoa nähdä bändi Metallivuoren lavalla, jonne se saapui suoraan Itävallasta Area53-festarilta. Yhtyettä on pitkästä aikaa ollut mahdollista todistaa enemmänkin myös Suomen keikkalavoilla, mikä on varmasti saanut osakseen hyväksyvää hyminää. Etukäteen mietimme, miten koko Finntrollin porukka saadaan mahdutettua suhteellisen simppelin kokoiselle Kaaosvuori-lavalle, mutta hyvin näyttävät soittajat tottuneen väistelemään toisiaan keikan tiimellyksessä. Eikä mitään ekstra-tehosteita lavalle tarvinnut, kun paikalla oli aina yhtä loistava peikkoporukka.

Finntrollin ensitahdeista alkaen oli selvää, mitä bändiä Metallivuoressa oli perjantaina eniten odotettu, koska yleisö oli täysillä mukana heti alusta asti. Sieravuoren pimenevässä illassa Finntroll antoi meille sen, mitä oli odotettukin: mahtavan kokemuksen blackillä höystettyä folk metalia. Mitään yksittäistä kohokohtaa ei keikalta voi nostaa esille, vaan se oli kokonaisuutena soljuva kokemus, jonka jokaisesta hetkestä pystyi nauttimaan täysillä. Kyllä nuo peikot vain osaavat! Uusimman “Vredesvävd”-levyn biisejä kuultiin luonnollisesti useampia, mutta kyllä keikan väliin oli hyvin upotettu myös vähän vanhempaa materiaalia. Tässä oli osaltani hieno päätös Metallivuoren ensimmäiselle illalle.

Kuva: Sami Hinkkanen

Pienemmällä lavalla olisi tunnelmoinut vielä Marianas Rest, mutta aamuherätys painoi silmäluomia tässä vaiheessa jo niin lujasti, että se jäi tällä kertaa näkemättä. Keikan todistanut seurueemme jäsen kuitenkin kehaisi seuraavana aamuna Marianas Restinkin vetoa. Noh, Saarihelvetissä sitten! Kokonaisuutena Metallivuoren ensimmäinen päivä jäi ehdottomasti plussan puolelle. Juuri tällaisia pieniä festareita kotimaisen musiikin voimin on tärkeää tukea olemalla paikalla.