Velhon päivät – Klassikkoarviossa Uriah Heepin ”Demons and Wizards”

Edelleen levytys- ja keikkarintamalla maltillisesti aktiivinen Uriah Heep julkaisi vuonna 1972 neljännen studioalbuminsa ”Demons and Wizards”. 50 vuoden kunnioitettavaan ikään ehtinyt lätty äänitettiin saman vuoden maalis- ja huhtikuussa Lansdowne studioilla Lontoossa ja potikoiden vääntelystä huolehti Gerry Bron. Levyn kansitaide on legendaarisen Roger Deanin tunnistettavaa laatua.

”The Wizard” käynnistyy helkkyvällä akustisella kitaralla, jonka seuraksi liittyy laulu hassuine kaikuefekteineen. Bassorumpu läpsyttää bändin sisään. Kappaleen sävellys ja itse melodia ovat yksinkertaisuudessaan nerokkaat. Falsettitaustalaulu huvittaa sopivassa määrin, mutta biisi loppuu turhan lyhyeen. ”Traveller in Time” menee heti alussa räväkästi asiaan. Laulu on kirkasta ja kimittävää, mutta tasaantuu pian. Intro toistuu ja kierto jatkuu. Rummut jäävät jauhamaan, vaikka muu orkesteri pitää tauon. Sitten hyökkää kitarasoolo, joka vuorottelee bändisoiton kanssa. Biisi katoaa horisonttiin syntetisaattorin ja eteerisen laulun saattelemana.

”Easy Livin’” on hittien hitti. Jopa siinä määrin, että ihmiset ovat saaneet siitä 50 vuoden aikana kyllikseen. Spotifyn kappalekohtaisessa kuuntelumäärälistauksessa on biisi ”Demons and Wizards”- levyn yksi vähiten kuunnelluista. Kaikki tuntevat ja ovat kuulleet sen tuhannesti milloin missäkin yhteydessä. Määrättyä väsymistä on siis nähtävissä… Itse kappale nelistää eteenpäin ratsastuskompin voimin. Sävellys ja laulumelodia jäävät kerrasta mieleen. Myös rakenne on perinteisen toimiva. Väliosa progeilee, vaikkei rytmin osalta. Lyhyt rykäisy on käsitelty kahdessa ja puolessa minuutissa. Se onkin sopiva mitta näin puolen vuosisadan jälkeen.

Kirkkolaulu herkistää ”Poet’s Justice”– biisin käyntiin. Bändi saapuu paikalle ja mättää menemään. A- ja B-osa suorittavat edestakaista parinvaihtoa ja molemmissa tunnelma on vahva. Eri instrumentit sooloilevat lyhyesti ja kappale loppuu kuin alkoikin. ”Poet’s Justice” on levyn parhaimmistoa. ”Circle of Hands”– biisin käynnistää puolestaan kirkkourku. Bändi liittyy tutusti seuraan ja osat vaihtelevat edellisen viisun tapaan. Laulu voimistuu ja taustakuoro puolustaa maalia. Kertosäe on suorastaan helvetin hieno ja jää soimaan kalloluiden sisään. Särötön terssikitara johtaa uikuttavaan sooloon ja orgasmiin päädytään jo formaatiksi muodostuneella toistolla.

Uhkaavan urun partneriksi liittyvä uhkaava laulu aloittaa ”Rainbow Demonin”. Bändi kilkuttaa ja lyö iskuja kulisseissa. Biisi on hidas ja kertosäe iskevä. Taustakuoro ähkii kuin puuvillapellolla. Keskelle kappaletta putoava tauko luo dramatiikkaa, jonka kitarasoolo kasvattaa vedenpaisumukseksi asti. Nokkela rytminen kikkailu starttaa ”All my Life”– biisin. Osia toistetaan taas tuttuun tapaan ja sanoja syljetään suusta ylinopeudella. Kertosäe on silkkaa höpö höpöä ja itse kappale kuin pytyllä istuen albumin täytteeksi puserrettu.

Akustisella kitaralla tempaistu modulaatio herkistää korvan ”Paradiselle”. Muu orkesteri ei odottele, vaan liittyy touhuun pikaisesti. Tunnelma lähentelee upeudessaan ylimaallista. Tätä latistaa mitätön väliosa, mutta eteerinen laulu rakentaa luottamuksen uudelleen. ”Paradise” on kuin Hectorin näkemys progressiivisesta rockista. Ote on maltillinen ja osia vähän, mutta aineksista kokataan kasaan hieno kokonaisuus. ”The Spell” jatkuu edeltäjästään ilman taukoa. Melodia on hämmentävän iloinen ja A-osan päälaulu miksattu toiseen kanavaan. Styx leijuu veriveljenä ja suurin piirtein aikalaisena kappaleen yllä. Riimiä lykätään riimin perään ja laulu on hassua falsettia. Bändi lopettaa ja piano valloittaa yksin toisen kanavan. Pitkä, kaunis ja riuhtomaton kitarasoolo suorittaa sisääntulon. Biisiä ja dramatiikkaa lihotetaan loppua kohti, kunnes yksinäinen kirkaisu potkaisee kappaleen maltilliseen loppuliukuun kohti hiljaisuutta.

”Demons and Wizards” on albumi, jota voidaan vähintäänkin omassa genressään nimittää Klassikoksi isolla alkukirjaimella. Itse kuuntelin levyä alle parikymppisenä niin paljon, että vielä näin varttuneemmallakin iällä osaan sen jokseenkin ulkoa. Kappaleiden rakenteet toistavat itseään, rytmikuviopohja on miltei poikkeuksetta vihtomista ja korniuskin kurkkii hetkittäin kulman takaa, mutta taika on vahva. Se kannattelee albumia ja tekee kuuntelukokemuksesta paljon enemmän kuin pelkän nostalgiatripin. ”Demons and Wizards” on edelleen elinvoimainen albumi. Se on kuin zombi, joka nauttii elävästä kuolleesta elämästään enemmän kuin aiemmasta. Kaikki suorittaminen ja painolasti on poissa harteilta. Nyt voi vain syödä aivoja, poltella, juoda… Ja laittaa levy soimaan.

Kappalelistaus:

1. The Wizard
2. Traveller in Time
3. Easy Livin’
4. Poet’s Justice
5. Circle of Hands
6. Rainbow Demon
7. All my Life
8. Paradise
9. The Spell