On hieno tulla yllätetyksi, varsinkin positiivisesti. Vaasa/Kokkola-maisemissa vaikuttava Velvet Six on juuri tälläinen iloinen yllättäjä. Pikaisesti bändistä saa sellaisen ”köyhän miehen The 69 Eyes” -kuvan, joka kuitenkin on hyvin kaukana totuudesta. Bändi itse kuvaa musiikkinsa olevan sekoitus HIMin tunnelmointia, Billy Idolin räväkkyyttä ja Musen monipuolisuutta. Kuulostaa hämmentävältä? Paljon mahdollista, mutta kappaleet toimivat silti yllättävän hyvin.

Velvet Six paukuttaa todellakin napakan iskevää goottirockia, jossa on mukana myös annos metallia. Bändin musiikki taiteilee ovelasti vanhan ja uuden välillä. Soundimaailmassa yhdistyvät komeasti louhivat kitarat, 80-luvun alkupuolen kuuloiset syntikat ja monipuolinen vokalisti, joka parhaimmillaan mylvii mikkiin kuin Glen Danzig konsanaan. Varsinkin syntikkapuolella soitanta tuo mieleen vanhojen kauhuleffojen soundtrackit, mikä sopii tällaiseen synkistelyyn vallan hyvin. Kappalemateriaali vaihtelee räväkämmän rokkaavan menon ja juurikin HIMin alkupään tuotannon tyylisen kevyemmän paukkeen välillä. Levyllä on mukavasti vaihtelua, ja helmiäkin löytyy reippaasti. Alun kahden hiukan keposemman biisin jälkeen kolmantena tuleva ”Something Evil” on selkästi levyn parasta antia ja kappaleessa on omaan korvaani eniten Danzig-tyyliä. Biisi on raskas ja jää kivasti takaraivoon soimaan. Levyn loppupäässä tuleva ”The Family” saa myös jalan naputtamaan mukana. Kymmenen biisin levyllä pysyy homma kivasti hallussa alusta loppuun, ja oikeastaan ainoana miinuksena on parin kappaleen samankuuloiset kitaramelodiat.

Velvet Six rikkoo kivasti genrerajoja ja on onnistunut tekemään sangen mukavankuuloisen levyn. Se maistuu varmasti niin kevyemmän kuin raskaammankin musiikin ystäville, ja suosittelen myös horror-punkin ystäviä tarttumaan levyyn.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

9/10

Kappalelista:
01. Twist
02. Demons Los Divas
03. Something Evil
04. Back to Back
05. Lightkeeper
06. Loves Like
07. Underneath
08. The Family
09. Blood Rain
10. I Saw

Bändi Facebookissa

Kirjoittanut: Janne Partanen

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy