Verenhimoinen karhu vastaan muu maailma – arviossa Makrofagin ”Kallohonka vol 1”

Savolainen progressiivinen rock -yhtye Makrofagi julkaisi vuonna 2018 debyyttialbuminsa, joka teki vaikutuksen hullunkurisen persoonallisella otteellaan. Tänä keväänä julkaistu yhtyeen kolmas pitkäsoitto, ”Kallohonka vol 1” on sekin omintakeinen. Tällä kertaa kyseessä on kuitenkin konseptialbumi, joka kietoutuu apokalyptisen maailman ja verenhimoisen karhun äärelle.

Toukokuussa julkaistu ”Kallohonka vol 1” on ensimmäinen osa Makrofagin erikoista trilogiaa. Yhtyeen omien sanojen mukaan kolmella pitkäsoitolla määritellään mutatoituneen karhun, kahden heimon ja jäljellä olevan maailman kohtalo. Tunnelma on siis apokalyptinen, mutta tietyssä mielessä myös humoristinen, sillä tosikkomielellä tätä pitkäsoittoa ei kannata kuunnella. Se tulee selväksi jo ensimmäisen kappaleen outron aikana, joka päättyy huvittavaan kertomukseen miehestä, joka saa harteilleen suuren taakan.

Kuten edeltävillä albumeilla, ei tuoreimmalta pitkäsoitoltakaan puutu vokalisti Anttu Röntysen eloisaa heittäytymistä, kerronnallisia yksityiskohtia saati nopeasti vaihtuvia tunnetiloja. Röntysen persoonallinen rääkyminen on tuttua edelliseltä albumeilta, mutta tällä kertaa jalansijaa ovat saaneet mahtavat örinätkin. Vastaavasti Niilo Koslosen urut tuovat albumille paikoittelen Deep Purple -vivahteita, mikä sen kuin rikastuttaa ulosantia entisestään. Myös sanoitukset ovat oma kiinnostava lukunsa, erityisesti ”Kiljuvan karhun ritarikunta”- ja ”Kallohonka” -kappaleilla, joilla albumin tunnelma tiivistyy äärimmilleen.

Kokonaisuudessaan ”Kallohonka vol 1” on kompakti, monisäikeinen ja kiinnostava pitkäsoitto. Vaikka kyseessä on konseptialbumi, jättävät sanoitukset kuitenkin tilaa tulkinnoille paikoittaisella kryptisyydellään. Ennen kaikkea albumista huokuu salaperäisyyttä sekä yllätyksellisyyttä, mitkä eivät ole nykypäivänä itsestään selviä piirteitä. Jos pidät oudosta meiningistä, pidät taatusti Makrofagistakin.

Yhtyeen Facebook-sivulle pääset tästä: https://www.facebook.com/makrofagi

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen