”Verenpunainen joki virtaa jälleen” – Arvostelussa Life Of Agonyn The Sound Of Scars

New York -hardcoren ja raskaan vaihtoehtorockin välimaastossa jo vuodesta 1989 taiteillut Brooklynin friikkinelikko Life Of Agony ei pelkää paljastaa arpiaan. Yhtyeen järjestyksessään kuudes kokopitkä tarjoilee maukkailla ja voimallisilla melodioilla maustettua moukarirockia erittäin sofistikoituneeseen malliin. Vuonna 2011 sukupuolenvaihdoksen läpikäynyt vokalisti Mina (ent. Keith) Caputo luonnehtii ”The Sound Of Scarsia” yhtyeen debyyttialbumi ”The River Runs Redin” jatko-osaksi ja yhtyeen jäsenten henkilökohtaiseksi puhdistautumiseksi. Siinä, missä yhtyeen vuonna 1993 ilmestynyt läpimurtoalbumi ”River Runs Red” tehtiin ajassa, jossa useat yhtyeen jäsenistä vasta kamppailivat eksistentialististen kriisiensä alkuvaiheissa, ovat he 26 vuotta myöhemmin onnistuneet selättämään ne.

”River Runs Red” -albumin tarina kylpyammeessa ranteensa auki viiltäneestä, elämän kaltoin kohtelemasta teinistä jatkuu 26 vuotta myöhemmin ”The Sound Of Scarsin” avausraidalla ”Prelude” ja kuljettaa läpi koko uutuusalbumin. Albumin runko kertoo niin musiikillisesti kuin narratiivisesti sinnikkyydestä, periksiantamattomuudesta, piilevästä ylpeydestä epätoivon edessä, mutta ennen kaikkea vastoinkäymisten voittamisesta. Yhtye iskee tiskiin mallikkaasti uudet, hevimmät kappaleet kuten ”Scars”, ”Black Heart” ja ”Lay Down”. Seesteisemmän ”Soul Searching Sun” -klassikon materiaalin mieleen tuova ”Empty Hole” toimii puolestaan eräänä albumin komeimmin vyöryttävänä kappaleena. Utuisen suloinen päätöskappale ”I Surrender” kruunaa koko hienouden. Kappaleiden ja tarinan välinen dramaturginen sulostelu toimii hienosti. Biisien väleihin luodut, tarinankerrontaa yllä kannattelevat ja täydentävät raidat toimivat asiallisesti kokonaisuuden jäsentäjinä.

Yhtyeen rumpujakkaralle Type O Negativesta ja A Pale Horse Named Death -yhtyeestäkin tutun Sal Abruscaton tilalle istahti pari vuotta sitten Halo Circus -yhtyeen rumpali Veronica Bellino, jonka otteet ”The Sound Of Scarsilla” iskevät ällikällä. Uskomatonta mutta totta: Life Of Agonyn rumputyö ei ole koskaan ollut näin sähäkän tikissä kuosissa yhdelläkään albumilla. Bellino ottaa debyyttiä tekevänä (nais)rumpalina suurta vastuuta siitä, miten hienosti yhtyeen raskas groove svengaa vuonna 2019. Bellinon tiukkaakin tiukemman ja biisejä hienosti täydentävän rumputyön lisäksi yhtyeen runkomiehet, basisti Alan Roberts ja kitaristi Joey Z, ovat tiukassa mutta samalla rennossa vedossa. Biisejä kannattelevat iskuriffit sinkoilevat voimallisesti kautta linjan, ja niitä tasapainottavat, seesteisemmät osat uivat kappaleiden saumakohtiin elohopean lailla varsin vaivattomasti kokonaisuutta täydentämään. Niiden päälle Mina Caputon hyvin usein iän patinoimalla ja vahvistamalla äänellä laulamat, usein The Beatlesin sävelkuluille kumartavat laulumelodiat luovat Life Of Agonyn kokonaisuudesta uniikin blandiksen. Yhtyeen musiikki viittaa edelleen vahvasti ysärin vaihtoehtoraskastelun suuntaan albumin jämäkän mutta kirkkaan saundimaiseman pitäessä sen silti tiukasti tässä ajassa kiinni.

Jos teoksesta haluaa löytää jotain kehitettävää, niin sen 14 kappaleesta, kokonaisuuden loppupuoliskolta, olisi voinut karsia kolmisen biisiä pois. Sellaisina biiseinä mainittakoon Michel Gravesin aikaisen ysäri-Misfitsin jämäkappaletta muistuttava ”Eliminate”, ”Ugly”-albumia vaivanneen tyhjäkäynnin mieleen tuova ”Once Below” sekä mitäänsanomattoman hilpeä grunge-renkutus ”Weight Of The World”.

Kokonaisuudessaan ”The Sound Of Scars” on Life Of Agonylta kuitenkin vahva näyttö paitsi kappaleiden laatutakuusta ja musiikillisesta syvyydestä mutta myös omien juuriensa kunnioittamisesta. Ei ole epäilystäkään, etteikö yhtye peilaisi albumin tematiikalla omaa, värikästä ja välillä todella synkkääkin menneisyyttään. Life Of Agony tekee sen kaiken kuitenkin todella häpeilemättömästi, voimalla ja tyylillä, sivuilleen katselematta. Niin tehdessään Life Of Agonyn jäsenistö osoittaa olevansa loppuvuonna 2019 ilmeisen sinut paitsi itsensä myös sisäisten kamppailujensa myötä luonnollisen vahvaksi parkkiintuneen identiteettinsä kanssa. Voi vain toivoa, että tämä piakkoin Euroopan-kiertueelleen starttaava, maassamme varsin ali-arvostettu vaihtoehtometallin outolintu nähtäisiin vielä jonakin päivänä myös Suomen kamaralla.

”The Sound Of Scars” ilmestyy 11.10. Napalm Recordsin kautta.

8/10

Kappalelista:

      1. Prelude
      2. Scars
      3. Black Heart
      4. Lay Down
      5. Then
      6. Empty Hole
      7. My Way Out
      8. Eliminate
      9. Now
      10. Once Below
      11. Stone
      12. Weight Of The World
      13. When
      14. I Surrender

Kommentoi julkaisua