Röllimetalliksi musiikkiaan tituleeraava Verikalpa on täällä taas! Yhtyeen muutama vuosi takaperin julkaisema debyyttialbumi ”Taistelutahto” oli sen verran kova taidonnäyte folk metal -julkaisujen saralla, että kiekko kipusi listoillani julkaisuvuotensa parhaimpien levyjen joukkoon. Odotukset yhtyeen kakkosalbumille “Tuoppitanssi” olivatkin tästä syystä korkealla.

“Tuoppitanssi” jatkaa siitä, mihin homma jäi ensimmäisellä kiekolla. Tarjolla on jälleen kerran pääosin vauhdikasta, tarttuvien melodioiden voimaan luottavaa folk metalia, josta löytyy sopivassa suhteessa hilpeää meininkiä sekä mahtipontisuutta. Kaikuja kotimaan bändikollegoihin löytyy sieltä täältä: jylhimmillään menossa on samalaista särmää kuin Moonsorrow’n alkutuotannon kiekoilla, simanhuuruisimmillaan touhu on kuin Korpiklaanin juomalauluissa konsanaan. Verikalpa ei kuitenkin lähde paisuttelemaan pakettiaan liiaksi, sillä ulosannissa luotetaan monikerroksisten äänimaisemien sijasta tarttuvien sävellysten sekä sanoituksista muodostuvien tarinoiden voimaan.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Debyyttialbumillaan Verikalpa hoiti hommansa vahvalla ammattitaidolla, sillä laadukkaita sävellyksiä syydettiin kuulijan niskaan lähes huolettomasti. Uutuuskiekollaan yhtye ei onnistu kipuamaan samalle tasolle, vaikka “Tuoppitanssi” onkin vahva kokonaisuus. Kappaleet kuten “Naulattujen vaellus”, “Talonväen teuraat” sekä “Peikon kieli” ovat laadultaan sitä samaa kamaa, jolla yhtye hurmasi jo ensimmäisellä albumillaan. 11 kappaletta käsittävä kiekko ei kuitenkaan pidä sisällään riittävästi vastaavanlaisia täysosumia. Huippuhetkien muodostaman jatkumon sijasta “Tuoppitanssi” on peruskiva metallialbumi, jota mielellään kuuntelee, mutta joka ei pidä tarpeeksi sisällään mitään sellaista, josta jaksaisi suuremmin innostua. Kappaleet kuten ”Sankari, saatana, kostaja” sekä “Verimaat” ovat kivoja vetoja, mutta vastaavanlaisia rallatuksia löytyy maailmasta paremminkin tehtynä.

Loistavan ykkösalbumin jälkeen on harmillista, ettei Verikalpa onnistu räjäyttämään pankkia toistamiseen. Vaikka “Tuoppitanssi” on veikeä ja selkeällä näkemyksellä rakennettu kokonaisuus, se ei onnistu kunnolla kaappaamaan mukaansa kuin muutamassa kohdin. Kolme varttia kellottavasta paketista ei löydy riittävästi huippuhetkiä, jotka todella sykähdyttäisivät ja saisivat palaamaan albumin äärelle myös myöhemmin. Hyväntuulinen ”Tuoppitanssi” soljuu kuitenkin sen verran mukavasti alusta loppuun, että jokaisen folk metal -fanin kannattaa albumi ainakin kertaalleen kuunnella lävitse.

5½/10

Kappalelista:
1. Naulattujen vaellus
2. Talonväen teuraat
3. Tuoppitanssi
4. Sankari, saatana, kostaja
5. Varjosahti
6. Peikon kieli
7. Verimaat
8. Karhunkaataja
9. Mettäväinö
10. Haaksi
11. Tuonen miekka

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy