Veristi – Alku (EP)

Veristi AlkuTuleeko sinulle ikinä sellainen olo, että olisi kiva kuulla lisää vanhaa Nightwishiä? En usko, että llä on aikeena sellaiset saapikkaat täyttää musisoidessaan, mutta se tälle arvostelijalle tuli ensimmäisenä mieleen, vaikkakin tämä melodinen ja melankolinen metalli onkin edellistä raskaampaa. Tarina lähti liikkeelle reilu kymmenen vuotta sitten Vaasasta ja uudelleen lämmittelyn jälkeen on nyt ulkona EP:llinen omakustannettua häntä itseään, joka kantaa nimeä ”Alku”.

Aloitetaan vaikka niistä positiivisista asioista, koska kevät tulee lämpöineen, jolloin tämäkään lärvi ei kalpene sisätiloissa nyrpeäksi, vaan värittyy iloisen terveen väriseksi kätevästi. Yhtye onnistuu pitämään painostavan tunnelman alusta loppuun, josta tulee hyvällä tapaa pahalle mielelle. Vaikka sanoitukset pulikoivatkin ahtaissa tummissa vesissä, joissa moni muukin suomeksi laulava hevimekkalabändi kylpee ja lotraa kuluneilla fraaseilla, pomppaa sieltä esiin korville kivoja yksityiskohtiakin. Kuten esimerkiksi ”leipäveitsi tyynyn alla kertoo enemmän kuin sanat koskaan”, kivasti angstaava!

Sitten lätkitään pakaroille piikikkäillä risuilla, minkä tosin voi nähdä myös positiivisena asiana. Ensimmäisenä häiritsemään pisti laulut. En usko ongelman olevan se, ettei rahkeita löydy oopperamaisen naislaulun ja räkäisen karjunnan osalta. Minusta vaikuttaa siltä, ettei toteutustapa ole aivan onnistunut. Yhtye mainitsee hypänneensä demosta kokeilevampaan suuntaan, mutta välillä varsinkin laulujen osalta tunnutaan menevän jo komiikan puolelle. Mieslauluissa tulee esiin välillä oikeinkin hyviä brutaaleja tatseja ja on mukava kuulla, ettei niissä ole tyydytty vain yhteen tyyliin. Kuitenkin välillä kuulostaa, ettei niihin ole panostettu lainkaan. Ainakin omaan korvaani ne kuulostavat hätiköidyiltä ja amatöörimäisiltä, kun tuntuu välillä happi loppuvan ja ääni karkailevan. Sama pätee naislauluihin, joista tulee mieleeni sen karmivan Flipper ja Lopaka -piirrossarjan tunnarin eksynyt lauluhakuammunta. Enkä yritä olla ilkeä. En oikeasti laske tämän yhtyeen naislauluja niin kamalalle tasolle missään tapauksessa, se oli vain Tarja Turusen jälkeen se seuraava vertaus, joka ilmaantui mieleeni. Heikot hetket ovat myös silloin käsillä, kun karjunnat ja naislaulut vetelevät duona yhtä aikaa, jolloin laulut enemmänkin riitelevät keskenään kuin tukevat toisiaan.

Saundimaailma on tungettu melko ahtaaksi, vaikka kyllä sieltä instrumentit toisistaan erottaa. Musiikin yleisilme kuitenkin käy korville painostavan raskaaksi ja musiikin palaset tuntuvat sortuvan ja kampeavan toistensa niskojen päälle kuin ihmiset stokkan hulluilla päivillä. Rumpalointi meinaa välillä karata käsistä ja kitarat jäävät melko laimeiksi. Bassossa tosin on välillä kivan metka naukuva saundi ja viuluosuudet onnistuvat tuomaan pientä kaivattua lisämaustetta tähän muuten kitkerään soppaan.

Sanoisin Veristillä olevan rahkeita parempaankin ja siihen on mahdollisuus päästä ajan myötä, kunhan yhtye jaksaa uurastaa ja nähdä vaivaa paremman tulevaisuuden eteen. Tällä hetkellä yhtye näyttäytyy innokkaana ja toiveikkaana taideopiskelijana, joka on vielä siinä vaiheessa, ettei oikein saa vanhempiaan vakuuttumaan siitä, että tämä olisi hänelle se oikea ala. Pääpointtina tässä se, ettei vielä mitään ole menetetty, tämähän on vasta alkua, kuten EP:n nimikin sen kertoo. Toivoisin orkesterin tiukentavan otettaan, keskittyvän toteutukseen ja viimeistelyyn sekä hiovan rauhallisista osuuksista kauniita ja menopaloista vauhdikkaan vaarallisia.

3/10

Kappalelista:

1. Synti
2. Aurinko
3. Roihu
4. Vieras Kotini

https://www.facebook.com/veristiband

Kirjoittanut: Ville Syrjälä

Kommentoi julkaisua