Veristi – Musta Sielu (EP)

Kirjoittanut Sami Elamaa - 12.5.2015

Vuonna 2003 perustettu vaasalainen Veristi on monelle suhteellisen tuntematon yhtye. Bändin on perustanut kitaristi Petri Suolammi, joka halusi tehdä ja soittaa melodista death metallia, jossa olisi runollinen sanoma. Veristi julkaisi debyyttidemonsa ”Hylätty Maa” vuonna 2004, mutta sitten bändin toiminta pysähtyi muun muassa rumpaliongelmien suhteen. Yhtye pitikin pitkän tauon, mutta syksyllä 2012 Petri Suomilammi ja Janne Lakonen herättivät yhtyeen eloon ja toivat eksperimentaalisempaa sävyä musiikkiin.

Uudestisyntyneen Veristin vahvistukseksi on tullut mukaan basisti Stefan Laine, kosketinsoittaja Ossi Peltoniemi (Narkolepsia) sekä bändin ääni, laulaja Satu Huhtala. Nykyinen kokoonpano on keikkailut aktiivisesti ja julkaissut kaksi EP:tä ”Alku” (2014) ja ”Musta Sielu”, joista jälkimmäinen on päässyt allekirjoittaneen kouraan arvosteltavaksi.

Musiikillisesti nykyinen Veristi kuulostaa vanhalta Nightwishilta, johon on ripoteltu raakoja ja ärhäköitä vokaaliosuuksia sekä blast beatia. Satu Huhtalan sekä vahvat klassiset että räkäisen raivokkaat laulut, joista tulee väkisinkin mieleen Angela Gossow, tekevät EP:stä vahvan julkaisun.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Kappaleet tuntuvat hitaasti aukeavilta, mutta monen kuuntelun jälkeen niihin pääsee paremmin ”sisälle”. Hitaasti aukeaminen johtuu varmaankin kappaleiden sovituksista tai sitten allekirjoittaneen suhteesta tämäntyyliseen musiikkiin. No, joka tapauksessa ”Musta Sielu” -julkaisulla on paljon hienoja sovituksia ja kauniita mutta ärhäkkäitä melodioita. ”Kapea Polku”, ”Piru Rivien Välissä” ja EP:n rokkaavin osuus ”Syvien Vesien Äärellä” olivat allekirjoittaneen suosikkeja.

Ainoa kappale, josta ei saanut monenkaan kuuntelukerran jälkeen mitään irti, oli hidastempoinen ja hieman tylsä ”Sarastus”. Sävellyksessä itsessään ei ole suurempia vikoja, etenkään Huhtalan laulujen suhteen, mutta kokonaisuudessaan kappale vaikuttaa enemmän jonkin sortin välivaiheelta kuin tarttuvalta raidalta. ”Sanoja Rakkaudesta” on samanhenkinen kuin ”Sarastus”, mutta pianosovitusten ansiosta kappaleesta sai enemmän irti ja se jäi hyvin mieleen.

”Musta Sielu” ei ole hullumpi julkaisu. Veristi on onnistunut hyvin yhdistämään raskasta metallia ja klassisen musiikin elementtejä yhdeksi paketiksi. Tällä julkaisulla on hyvä jatkaa eteenpäin ja toivoa, ettei vastaan tulisi samanlaisia ongelmia kuin bändin alkuaikoina. ”Musta Sielu” -julkaisua ei välttämättä voi suositella kaikille raskaan äärimetallin ystäville, mutta uskon, että tämän tyyppisellä genrellä on omat fanijoukkonsa.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen