Verjnuarmu – 1808, ennakkokuuntelu
Istun hyvin valaistussa baarissa ja hörpin virvokkeita. Tuijotan hiljaa ulos ikkunasta ja odotan. Viereinen pöytä hyppää äkkiä huutoon, ja ymmärrän Kalpan tehneen maalin. On lauantai-ilta Kuopiosssa baarissa nimeltään Ottopoika. Tänään minulla on mahdollisuus kuulla Verjnuarmu-yhtyeen tuleva levy ennakkoon, kunhan vain Kalpa saa pelinsä pelattua loppuun.
Onnistunut teemalevy on hyvin harvinainen tapaus. Niin moni asia voi mennä pieleen ja käteen jää helposti mitäänsanomatonta mössöä, josta paistaa liika yritys ja heikko sävellystyö. Verjnuarmu on kuitenkin päättänyt ottaa pirua sarvista ja iskee tiskiin uuden ”1808”-levynsä, joka kertoo Suomen sodasta vaiheista Savon alueella ja sodassa taistelleesta sotilaasta. Toki tarinaan on lisätty annos bändille tuttua muinaismytologiaa. Bändin vokalisti Puijon Perkele kertoikin bändin haluavan levyllään muistuttaa tästä isosta ja tärkeästä sodasta ja siitä, kuinka isossa osassa Savon alue oli noissa taisteluissa. Synkän intron jälkeen huomaa heti, että bändi on taas hieman muuttanut ulosantiaan. Sodan alkuaikoja käsittelevät biisit ovat synkän melodisia ja pahaenteisiä. Kappaleista voi aistia nousevan sodan uhkan. Musiikillisesti bändi on siirtynyt enemmän perinteisen metallin puolelle, ja kappaleista on aistittavissa Iron Maidenin ja muiden NWOBHM-bändien vaikutteet. Bändin vokalisti avasikin asiaa kertomalla, että on kova Iron Maiden -fani ja on saanut uudelle levylle hyvinkin vapaat kädet tehdä, mitä haluaa. Kappaleiden muuttuessa melodisemmiksi pääsee vokalisti Puijon Perkeleen ääni paremmin oikeuksiinsa, joten örinälaulut on vähemmällä ainakin alkupuolella levyä. Toki bändi on vielä tunnistettavissa omaksi itsekseen ja raskaampaa osastoa löytyy myös biiseistä.
Kevyemmän alun jälkeen päästään tarinassa sotaisempaan osuuteen, joka taas vetää kappaleet tutumman Verjnuarmun suuntaan, joskin sama melodisempi sävy pysyy biiseissä mukana. Sotaa käsittelevät biisit toimivat omaan korvaani, ja taitaapa niistä löytyä bändin raskainta antia koskaan. Tämä ei toki tarkoita sitä, että kappaleet olisivat simppeleitä ja yksinkertaisia. Soolot soivat komeammin kuin koskaan, ja tarinaan sopivaa tunnelmointia löytyy useammastakin biisistä. Tämä tietysti aiheuttaa sen, että biisien pituudet ovat kasvaneet, mutta tylsiksi biisit eivät käy ainakaan näin ensikuuntelulla.
Levyn viimeinen puolisko tuo tarinaan mukaan bändin mystisen puolen, ja kappalemateriaali pysyy tutun laadukkaana. Sanoituksissa siirrytään historiallisista faktoista kuolemaa käsitteleviin aiheisiin, mikä onkin sitä tutumpaa Verjnuarmua. Sinkkuna julkaistun ”Verjvirta” jälkeen levyn päättää kaunis lähes balladimainen biisi, joka alleviivaa levyn teemaa ja sodan rumuutta. 50 minuuttia kestävä teos veti kyllä hiljaiseksi, ja halusin heti kuunnella levyn uudestaan, joskin sitä pitää odottaa muutama päivä, sillä levy julkaistaan vasta 30.10.2015.
Mainos päättyy
Verjnuarmulla tuntuu menevän nyt lujaa. Tulossa on uusi todella komeankuuloinen levy ja oma olut; torstaina 29.10.2015 avautuu Kuopion museossa bändistä kertova näyttely, jonka on koonnut bändin ”viides jäsen”, kuvataiteilija Timo Kokko. Näyttelyssä kurkistetaan bändin fantasiamaailmaan. Jospa bändi pääsisi uudella levyllään isomman yleisön tietoisuuteen, sillä se on todellakin sen ansainnut.
Kirjoittanut: Janne Partanen