Vesania – Deus Ex Machina

Kirjoittanut Arto Mäenpää - 21.11.2014

Behemothin basisti Orionin luotsaamana bändinä tutuksi tullut Vesania palaa kiinni levykantaan seitsemän vuoden takaisen ”Distractive Killusion” -albumin jälkeen. Yhtyeen neljännellä kokopitkällä ei ole – pitkästä julkaisuvälistä huolimatta – kovin moni asia muuttunut, mutta jotain kuitenkin.

Jos aikaisemmin keskityttiin enemmän hypernopeaan ja sinfoniseen death metallin sävytteiseen pauhaamiseen, ”Deus Ex Machinalla” on paneuduttu enemmän tummempiin hullutuksiin ja monipuolisempiin kappalerakenteisiin. Kaasujalkaa on höllätty ja esimerkiksi industrial-viboja tunnutaan tuoneen lisää mukaan. Pelin nimenä toimii jämäkkä sinfonioiden ja koneellisuuksien höystämä black ja death metallin keitos.

Joku voisi nostaa Vesanian musiikista esille ikuisuusvertauksena Dimmu Borgirin, mutta rutkasti enempi samanoloisuutta löytyy tätä nykyä esimerkiksi kotimaisten Chaosweaverin ja Shade Empiren tekemisten kanssa. Musiikillisten irtiottojen ja jylhistelevien hämyseikkailujen lisäksi erityisesti bändin keulahahmo Orionin ääni on muuttunut tälle levylle kyseisten verrokkibändien vokalisti Juha Harjun tapaista ärinää muistuttavaksi.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Yhtye on säilyttänyt musiikissaan sille ominaiset tivolimelodiat hämärine krumeluureineen ja kevyemmät puhdaslaulantaosuudet, jotka esiintyvät kaikki jälleen olennaisessa osassa. Nämä piirteet eivät kuitenkaan näyttäydy tälläkään kerralla liian päälle liimattuina vaan soljuvat hyvin tasapainoisesti kaiken jyystön, vyöryttelyn ja runttauksen keskellä. Esimerkkiä tällaisesta tarttuvien sinfoniamelodioiden ja metallisen sovittamisen yhdistelystä tarjosivat ainakin kappaleet ”Disillusion”, ”Dismay” ja ”Fading”.

Puolalaisten kieroileva utopiamaalailu ei onnistu täysin ostamaan meikäläistä tälläkään julkaisullaan, mutta tunnustusta on silti annettava. Yhtye tietää hyvin, mitä on tekemässä, ja tekee sen kunnolla.