Vesillelasku Hiedanrannassa – Ankea Festival 2026 -raportti 1/2

Uusi festaritulokas Ankea Festival järjestettiin ensimmäistä kertaa Tampereen Hiedanrannassa kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna. Kaksipäiväinen alternatiivisen ja melankolisen meuhkan messu toi yhtyeitä läheltä ja kaukaa esiintymään. Viikonlopun aikana Ankean vesillelaskua säesti mm. Katatonia, Leprous, Ihsahn, Circle, God is an Astronaut ja Oranssi Pazuzu.

Tehdasalueen uusi kukoistus

Olin jo valmiiksi innosta piukeana, kun sain kuulla, että Tampereen täydellisimmässä miljöössä järjestetään suuremman luokan musiikkifestivaali. Paikalla on ainutlaatuinen paikka sydämessäni jo kymmenen vuoden ajalta pienkeikkojen ja teknoreivien muodossa. Alueen tulevaisuus on aina näyttänyt jokseenkin epävarmalta. Milloin rakennetaan ratikkakiskoja ja milloin laajennetaan Niemenrannan aluetta. Kaikki tämä betonihössötys on uhannut Hiedanrannan tapahtuma-alueen olemassaoloa. Toivottavasti kuitenkin paikka säilyy sellaisenaan mahdollistaen lisää DIY-tapahtumia, keikkoja, kirpputoreja ja graffitiseiniä tulevaisuudessakin. Myös pienimuotoinen betoniskeittiparkki löytyy edelleen ulkoa ja sisälläkin tietääkseni edelleen on kaaret pystyssä. On punk.

Ensimmäinen päivä aloitettiin oman porukan osalta kotimaista Circleä nautiskellen. Väkeä oli jo ihan mukavasti paikalla ja aurinkoinen kesäpäivä syleili lämpimästi starttailevaa festarikansaa. Suomen parhaana pidetyn bändin keikka oli täynnä megalomaanista rokkaamista ja laulaja Mika Rätön holtitonta sylkemistä. Bändin musiikkia on tietysti haastava kuvailla tavallisin keinoin, mutta ohjelmassa oli tunnelmia laidasta laitaan ja orkesteri paukutti Ankea-festivaalin käyntiin mitä parhaimmalla draivilla.

Seuraavaksi päälavalla soitti itselleni tuntemattomampi post-rock -duo God is an Astronaut, jonka musiikki on juurikin sitä itselleni läheisempää tunnelmallisen ja polveilevan rock-/metallimusiikin haaraa. Bändillä oli älyttömän hyvä meininki, mutta setti loppui silti kymmenisen minuuttia etuajassa. Yleisöä oli kuitenkin paikalla ja oli ilo nähdä kuinka paljon kaikki artistit vetivät silmäpareja osakseen koko viikonlopun. Juuri näitä post-etuliitteen bändejä aina toivoisi näkevän enemmänkin Suomessa ja nyt Ankea-festivaali vastasi siihen nälkään monin eri artistein. Seuraavana pienemmällä Factory Stagella soittanut ranskalainen SLIFT oli kuin jatkumo päälavan vedosta. Orgaanisia särösaundeja ja suhteellisen rajatonta meininkiä. Vuonna 2016 perustettu yhtye kaahasi rokkiriffeillä tuulta purjeisiin ja päivä kääntyi iltaan.

Sen minkä Ihsahn väkevöi, Leprous pehmentää

Kaksi toisilleen erittäin läheistä yhtyettä valtasi Ankean ensimmäisen päivän päälavan viimeiset slotit. Kyseessä norjalaiset Ihsahn, sekä Leprous. Ihsahn tunnetaan tietysti jo kaukaa 90-luvulta hänen perustamansa Emperorin johdosta. Yhtye on yksi merkittävimpiä toisen aallon black metal -bändejä ja on toiminut silloin tällöin keikkailumuodossa vuoden 2001 hajoamisensa jälkeen. Itse laulaja-kitaristi Ihsahn ei jäänyt makaamaan laakereilleen, vaan säntäsi soolouralle ja julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa ”The Adversary” vuonna 2006. Sittemmin albumeita on julkaistu jo kaikkiaan 8 kappaletta, lisäksi myös 3 EP:tä.

Tällä kertaa Ihsahn aiheutti pienen pettymyksen keskittyessään vain uusimpiin julkaisuihinsa. ”After” (2010), ”Eremita” (2012) ja ”Das Seelenbrechen” (2013) loistivat poissaolollaan. Toki Ihsahnin suosio on nauttinut nousevaa kasvua progemetallipiireissä vuoden 2018 ”Ámr” -albumin ilmestymisestä tähän päivään. Myönnettävä on kuitenkin, että pettymys johtuu osittain siitä etten ole moneen vuoteen seuraillut Ihsahnin juttuja. Mutta olisi settiin silti mielestäni mahtunut ”Frozen Lakes on Mars” tai ”The Paranoid” ikäänkuin klassikkobiiseinä.

2020 julkaistulta ”Telemark” albumilta soitettiin kaikki kolme Ihsahnin itse kirjoittamaa kappaletta, loppujen levyn kappaleiden ollessa covereita. Näistä vaikuttavin veto oli itse nimikkobiisi ”Telemark”. Festarialueelle näkyviä Lielahden harjun puita katsellessa skandinaavisen metallin melankolisuus ja black metallin inspiraatio on ilmeinen. Hypen makua alkoi jo olla ilmassa, kun Leprousin Einar Solberg kävi lavalla vierailemassa ”Celestial Violence” -kappaleen aikana kuten levylläkin. Mieleen hiipii ajatus, soittaisiko Leprous jommankumman kappaleen tuotannostaan jolla Ihsahn puolestaan vierailee?

Ensimmäisen päivän viimeinen päälava-akti, Suomessa usein keikkaileva Leprous sai yleisöltä välittömästi lämpimän vastaanoton. Olen nähnyt yhtyeen lukuisia kertoja ja vaikka yhtye harvakseltaan pyörii enää soittimessa, niin yhtyeen energiaa on aina ilo todistaa livenä. Tällä kertaa tietysti keskityttiin suuresti viimeisimpiin levyihin ja yllätykseksi eniten soittoaikaa sai 2019 vuoden ”Pitfalls” albumi. Keikan keskittyessä uudempaan tavaraan, janosin tietysti vanhempia herkkuja ja kun ”The Congregation” albumin ilmiömäinen ”Slave” kajahti käyntiin niin yleisö repesi liitoksistaan.

Eikä siinä vielä kaikki. Totta kai kuten ilmasta pystyi haistelemaan, Ihsahn saapui lavalle ja esitti yhtyeen kanssa ”Coal” levyn päättävän ”Contaminate Me” kappaleen. Veto oli vertaansa vailla ja tälläisestä mahdollisuudesta saa yleensä vain unelmoida. Bändi veti Ihsahnin kanssa kappaleen täydellä intensiteetillä, piiruakaan kaihtamatta.

Tuu, tuu, tupakkarulla…

Ensimmäisen päivän päätti upea teksasilainen This Will Destroy You. Vuonna 2004 perustettu post rock -yhtye maalaili rauhallista tunnelmaa hämärtyvään perjantaiyöhön. Hyvinkin paljon Godspeed You! Black Emperorin sävyistä ammentanut yhtye oli mitä täydellisin lopetus ensimmäiselle festaripäivälle.

Yhtye ohjasi yleisöä unentuntuisissa maisemissa, soittaen valtaosan 20 vuotta sitten julkaistusta ”Young Mountain” -albumista. Kuulin tutultani, että huhuna oli liikkunut yhtyeen soittavan merkkiteoksensa kokonaan. Kylläpä tämän kaltaisia juhlavetoja kaipaisi enemmänkin. Yhdysvaltojen puolella esimerkiksi Maryland Deathfestissä osa artisteista nakitetaan soittamaan joko vain ensimmäisistä albumeistaan tavaraa tai jonkun klassikoalbumin kokonaan. Seuraavana festivaalipäivänä koettiinkin juuri sellainen setti Katatonian juhliessa läpimurtolevyn ”The Great Cold Distancen” 20-vuotista taivalta.

Kaikin puolin Ankea osoitti voimakkuutensa jo ensitunneista lähtien. Festarialueen viihtyisyys ja vaivattomuus ei tullut yllätyksenä, mutta Ankean ensimmäinen päivä jätti viehättävän tuoksun sieraimiin. Huomiseen.