Viagra Boys turvotti yleisön kestohurmokseen Vanhalla Ylioppilastalolla

Maaliskuun viimeisenä iltana muodostui Vanhan Ylioppilastalon ovelle jonoa hyvissä ajoin ennen ovien aukaisua. Lukuisat rockväen edustajat osasivat uumoilla, että nyt saattaisi olla tunkua. Kyllä edellisvuoden kesäkuun Tavastian keikallekin oli tulijoita jo ennen ovien aukaisua, mutta huomattavasti vähemmän. Loppuunmyydyn keikan jonon pituudesta ja paksuudesta oli helppo päätellä, että Viagra Boysin suosion kasvu maailmalla koskee myös Suomea. 

Yhtyeen kolmas studioalbumi “Cave World” julkaistiin 8.7.2022 ja se tuntui yleisölle kelpaavan. Levyä seurannut syksy ja talvi osoittautuivat orkesterille erittäin kiireiseksi. Yhtye vieraili Jimmy Kimmelin isännöimässä talk show’ssa, keikat myivät loppuun ja vinyylilevyjen keräilijät heräsivät siihen, että yhtyeen vanhojen julkaisujen hinnat lähtivät rakettimaiseen nousuun. Vanhan Ylioppilastalon keikkaliput olivat myynnissä jo viime kesänä, eli innokkaimmat olivat ehtineet orientoitua illan vetoon koko talven ajan. 

Ennen kuin pääjehut saapuivat lavalle, yleisöä lämmitti niin ikään tukholmalainen Boko Yout. Bändin keulamies marssi lavalle ilman taustamusiikkia, kertoi yleisölle, milloin huutaa ja milloin huokailla. Kaverin pokka kajautti yleisön ehkä minuutiksi ällistykseen, mutta pian katsomo huusi ja ulisi yllätyskapellimestarin tahtiin. Pokan lisäksi bändi yllätti myös musiikillaan. Spotifysta löytyvät muutamat sinkut eivät valitettavasti tee oikeutta bändin biiseille tai live-toteutukselle. Jotkut ovat luonnehtineet kokoonpanon musiikkia afro grungeksi. Meininki istui tyylillisesti hyvin Viagra Boysin viereen. 

Pääesiintyjä Viagra Boysin keikka sai terävän lähdön, kun “Ain’t No Thief” potkaisi yleisömeren vellomaan. Bändin kärjessä kukkoileva solisti Sebastian Murphy zoomaili yleisöä hetken ennen syöksymistä pommitukseen. Aggressiivinen ja perhanan tanssittava musiikki alkoi lunastaa yleisön odotuksia välittömästi. Herra Murphyltä lähti paita odotetusti päältä melkein heti paljastaen miehen kaljamassun ja tatuointien patinoiman yläkropan. Katu-uskottavat “pirikiikarit” taisivat olla miehen silmillä lähes koko keikan ajan. Murphy on trendsetter ja rock-jumaluuden uusin iteraatio. 

Ensimmäisen biisin loputtua mentiin jo sellaisessa nousukulmassa, mihin moni bändi ei pysty. Ensikertalaiselle bändin alkukantainen voima saattoi tulla pienenä shokkina. Aloitusta seuranneet biisit “Ain’t Nice”, “Punk Rock Loser” ja “Slow Learner” toimivat kuin kemikaalit, jotka saivat yleisön pulppuamaan hikeä, huutoa ja silkkaa elossa olemisen riemua. Viarga Boysin keikoissa tuntuu vaikuttavan mystiset voimalinjat, jotka kytkeytyvät bändin kautta suoraan yleisöön. 

Kuudenteen biisin tultaessa yleisö sai kaipaamansa hengähdystauon. “Big Boy” on letkeä kadullatallustelubiisi, joka kuvailee pojan kasvamista isoksi. Vaikka Viagra pojat ovatkin kasvaneet jo isoiksi, eivät he silti ole päässeet liiaksi aikuistumaan. Saksofonisti Oscar Carlsin lavapersoona ja eläimelliset soolot keräävät jo omaa fanikuntaansa. Carls flirttaili ja keikisteli ilkikurisesti, istahti välillä lavan reunalle juomaan punkkua jalkalasista, sonnustautui Mojave-tyylisiin laseihin ja mikrosortseihin. Vain tunteeton moukka ei pidä hänestä! 

Muutaman seesteisemmän kappaleen jälkeen alkoi loppurutistus, joka oli raipan kipakka hittikimara: “Troglodyte”, “Sports” ja keikkaolosuhteisiin pidennetty “Shrimp Shack”.  Murphy veti läpi koko keikan pitkiä siivuja suomenkielisiä välispiikkejä, jotka kirvoittivat yleisöltä huutonaurua. Kyllä ihmismassa luonnollisesti tykkää, kun ihan suomeksi kosiskellaan puhumalla Jaloviinasta, lentopallosta ja siitä, miten läntinen naapurimaa on perseestä. Keulamies surffasi yleisön kannateltavana, otti huikkaa lavalle lentäneestä jallupullosta ja vaihtoi otsahikeä eturivin kanssa. Fyysinen ja välitön kontakti oli selvästi Murphyn ja yleisön yhteinen juttu.  

Ennen Vanhan keikkaa bändillä oli ehtinyt olla vain kaksi esiintymistä ja sitä ennen useampi viikko huilia. Virkeys näkyi koko orkesterissa. Henrik Höckert, bändin basisti, oli tämän messun poissa ja tuurauksen hoiti kitaristi Henrik, joka selvästi nautti instrumentin vaihdosta. Basso rullasi ja leveässä haara-asennossa vetänyt Henrik katseli yleisöä lähes yltä tuimasti kuin kaimansa. Rumpujen takana majaillut Tor Sjödén nakutteli homman tarkasti viimeistä tahtia myöten.  

Kiitokset ja kumarrukset tulivat liian aikaisin. Katkeransuloista on, että Viagra Boys on hyvää vauhtia kasvanut kohti isompia keikkapaikkoja ja pienimmät klubit alkavat jäädä historiaan. Oli keikkapaikan koko tulevaisuudessa mikä vain, jäämme odottamaan seuraavaa tanssikouristustentäyteistä kohtaamista. Kiitos Viagra Boys, Suomi rakastaa teitä ja ei se Ruotsikaan ihan vakavasti puhuen perseestä ole.