Vihdoinkin tanner tärisi ja lieskat löivät – Lamb of God, Kreator ja Municipal Waste loppuunmyydyssä Black Boxissa Helsingissä

Korviini kantautui ylistäviä kehuja viime kesänä Suomen Knotfesteillä keikan vetäneestä Lamb of Godista, minkä seurauksena olikin pakko napata liput bändin Helsingin Black Box -jäähallikeikalle. Samassa syssyssä esiintyivät co-headlinerina saksalainen Kreator, ja lämppäriksi oli napattu yhdysvaltalainen Municipal Waste. Alkuperäinen esiintymispäivä tällä State of Unrest -yhteiskiertueella oli jo maaliskuussa vuonna 2020, mutta korona- ynnä muista kurimuksista johtuen helmikuu vuonna 2023 oli jo kolmas keikalle annettu päivämäärä. Tiedossa oli siis thrashia ja groove metallia koko rahan edestä.

Edellinen musta laatikko -kokemukseni oli viime kesänä, jolloin Gojiran keikka koronasulkujen jälkeen oli niin mykistävä ja hetkittäin kyyneleet silmään nostattava kokemus, että näihinkin loppuunmyytyihin mättäjäisiin oli päästävä. Tilausbussimatkalla kotipaikkakunnalle eräs pariskunta kertoi Kreatorin olleen heille illan pääesiintyjä, ja Lamb of Godin keikka meni puolestaan baarin puolella. Mikäs siinä, jokaiselle jotakin. Itse nautiskelin molemmat, Municipal Waste jäi välistä omien aikataulujen vuoksi.

Pääsin seuraamaan Kreatorin vakuuttavaa soittoa ja käskytystä viime vuoden Tuskassa. Lamb of Godia en ollutkaan aiemmin nähnyt livenä, mutta odotukset olivat kuulemani Knotfest-hehkutuksen vuoksi korkealla. Omien kokemusteni mukaan tämän kokoiset bändit toimivat klubi- ja jäähalliolosuhteissa paremmin kuin festarivedoissa keskimäärin, ainakin päiväsaikaan. Black box onkin ikään kuin iso klubikeikka jäähallissa, jolloin tila on tiiviimpi, intiimimpi ja… mustempi.

Kreatorin taustalakanat vaihtuivat keikalla useaan kertaan, ja laulaja-kitaristi Mille Petrozzan käskytys oli väkevää ja uskottavaa. Petrozzan yleisön huudatus oli nähdäkseni poikkeuksellisen vakuuttavaa ja aseita riisuvaa, sillä niin Tuskassa kuin Nordiksen hallissa laulaja sai myös yleisön takaosan huutoon mukaan. Toisaalta kädet pysyivät mukeissa ainakin miksauspöydän takana tilannetta tarkkaillessani, hallin etualalla pitti ja tukat sen sijaan pyörivät. Bändin käyttämät valot ja lieskat sekä ilmassa roikkuvat ja lävistetyt punanuttuiset hahmot palvelivat hyvin Kreatorin estetiikkaa. Pikantin lisän visuaalisuuteen lisäsivät ajoittain lavalla käväisseet valokeihäshahmot.

Lamb of Godin keikkaa kuuntelin muutaman biisin verran miksauskopin tasalta. Siitä hyökkäsin pitin kautta kolmannen, neljännen rivin tuntumaan riekkumaan koko loppukeikan ajaksi. Musiikin ja yleisön luoma paine ja mylly tuntuivat lavan edustalla asianmukaisen jämptiltä eli painostavalta. Menetin toisen kenkäni jossain vaiheessa keikkaa, eikä sitä tahtonut saada takaisin jalkaan tiiviin yleisöpaineen vuoksi. Lähtipä joku surffailemaan käsienkin päälle, mihin lie kaveri siitä päätynyt, pihalle vai lavan sivujen kautta takaisin keikalle. Soisi crowd surfingin olevan hiljalleen myös Suomessa sallittu aktiviteetti.

LoG soitti tiukkaa, mukana moshattavaa ja pompittavaa groove metalliaan vähintään kolmen viime vuoden aikana kasaantuneella paineella ja voimalla. Lavan edustan tuntuman yleisö oli ainakin silmin nähden fiiliksissä, vaikka alkuperäisestä keikkapäivämäärästä oli lähes kolme vuotta. Odotus selvästi palkittiin. Myös bändin nokkamies Randy Blythe jaksoi moshata ja hyppiä kiitettävästi rumpuraiserilta muun bändin tyytyessä seesteisempään tukanheilutteluun.

Keikan potkaisi käyntiin ”Memento Mori”, jonka intro toimi loistavana jännitteen nostattajana ennen Blythen WAKE UP -huutoa. Yleisö oli huumassa heti ensimmäisestä biisistä alkaen. Settilista koostui tasapainoisesti vanhoista hiteistä kuten ”Walk With Me In Hell”, ”Now You’ve Got Something to Die For”, ”Laid to Rest” ja ”Redneck”. Uusimmalta ”Omens”-lätyltä mukaan pääsivät ”Ditch” ja ”Omens”. Edesmennyttä Alexi Laihoa muisteltiin kappaleessa ”512”, joka myös omistettiin Laiholle. Lamb of Godin veto oli melkoista paahtoa alusta loppuun, bändin mittapuulla slovareiksi voisi juuri ja juuri mainita ”Omertan”, ”512” ja ”Vigilin”.

Yleisenä miinuksena hallin järjestelyistä voisi mainita aivan jäätävät narikkajonot, jos satuit nimittäin jättämään kapsäkkisi hallin toisessa päässä olevaan narikkaan. Myös anniskelutuotteiden hinnat olivat varsin rehevät: isosta keskioluttuopista sai pulittaa 9,90 euroa. Hallin anniskelujärjestelyt olivat aluksi myös epäselvät: saiko juomia viedä permannolle. Kysyttyäni asiasta järjestyksenvalvojalta selvisi, että saa viedä muttei miksauskopin tason yli, mikä toki selvisi vasta toisen järkkärin pysäytettyä minut täyden tuopin kanssa sen tasalla. Josko järjestäjät haluavat suojella esiintyjiä mahdollisilta kaljapesuilta…

Lamb of God soitti kaiken kaikkiaan viihdyttävän, menevän ja ravistelevan keikan kylmässä ja pimeässä helmikuisessa Helsingissä. Soitto kuulosti omiin korviini hyvältä. Keikan järjestelyt toimivat yleisesti ottaen mainiosti, ja ainakin etualan yleisö lähti kotiin hikisinä ja äänensä huutaneina. Löytyipä permannolta poispäin kävellessä yhdet kahtia menneet silmälasitkin. Ne olkoot uhrilahja metallin jumalille.