Viiden tähden räminää – Orange Goblin ja Monolord Nosturissa 1.4.2017

Englantilainen stoner rock -suuruus Orange Goblin nähtiin Suomessa edellisen kerran vuosia sitten. Jos ollaan aivan tarkkoja, oli viimeisin vierailu vuoden 2010 helmikuussa Psychotropic Caravan Festival II -festareilla Nosturissa. Seitsemään vuoteen on mahtunut paljon, esimerkiksi parikin albumijulkaisua, minkä johdosta bändin paluuta Suomen lavoille on odotettu hartaasti. Orange Goblinin maalis- ja huhtikuun vaihteen Suomen keikoilla sekä Tampereella että Helsingissä kulki myös mukana vuonna 2013 perustettu ruotsalais-suomalainen doom-yhtye Monolord, mikä toi illan ennakkoasetelmaan vielä lisää arvokkuutta.

Thomas Jägerin, Esben Willemsin, ja aikoinaan grindcore-yhtye Rotten Soundin leirissä vaikuttaneen Mika Häkin muodostama Monolord avasi illan 45 minuutin setillä. Sain ensikosketuksen yhtyeeseen vasta viime vuoden lokakuussa tutustuessani Korjaamolla järjestetyn Blowup Vol. 2 -festivaalin artistitarjontaan. Tämän nimenomaisen tapahtuman sivuuttaminen jäi tuolloin jokseenkin harmittamaan, joten odotin innolla mahdollisuutta päästä näkemään bändi livenä.

Monolordin julkaisuista sekä “Empress Rising” että viime vuonna julkaistu “Vænir” ovat molemmat sen verran toimivia, että tiesin bändin lunastavan monenlaisia odotuksia. Doomit tekivät tehtävänsä – esitys tuntui intensiiviseltä pieneltä ikuisuudelta. Olisin mielelläni kuunnellut yhtyeen antia pidempäänkin, ja harmittelin tyhjähköä salia. Viimeisen silauksen bändin lämmittelytehoille olisi antanut suurempi joukko todistajia, mutta yleisöä alkoi valua paikalle vasta lähempänä pääaktin soittoaikaa.

Melko tarkalleen puoli tuntia Monolordin jälkeen oli illan pääaktin, Orange Goblinin vuoro astella lavalle. Tunnelma oli lämmittelevään esitykseen verrattuna hyvin erilainen: nyt oli aika riehua, kaatuilla ja juhlia. Ilonpito oli molemminpuolista: bändi tuntui selvästi kiitolliselta esiintyessään varsin vastaanottavaiselle suomalaisyleisölle.

Orange Goblinin tuotanto on tullut vuosien saatossa minulle varsin tutuksi, ja myös heidän keikkansa oli minulle ensimmäinen laatuaan. Pidin bändistä hyvin paljon jo ennestään, mutta viimeistään tämän keikan nähtyäni minut oli vakuutettu heidän puolelleen. En ole aivan varma, minkä tekijän johdosta keikka oli kokonaisuudessaan erinomaista koettavaa. Laulaja Ben Wardin mainio lavapreesens ja vokaalit, Joe Hoaren kitaroinnit, ja Monolordin lämmittelyt yhdessä mahtavan yleisön kanssa saavat minut antamaan illalle viisi tähteä ja toivomaan, ettei tämän ja seuraavan vierailukerran väliin kertyisi turhan montaa välivuotta.

Teksti: Maija Kietäväinen
Kuvat: Marco Manzi Photography