Viihdyttävää känniurpobläkkistä vakuuttavalla joensuulaisella tulituella – Barathrumin ja Lake Vandan hikinen ilta

Hieno keikkailta vietettiin Joensuussa 26. toukokuuta Lake Vandan ja Barathrumin jytinöissä. Sitä parempi se oli sen vuoksi, että ennen soittohommien alkua huoletti jonkin verran. Illan aloittavan bändin laulaja Lauri Ruotsalainen on Kanadassa, eikä minulla ollut ennen paikan päälle saapumista tietoa kuka häntä paikkaa ja miten. Ja Barathrum on, no, Barathrum. Tämän sekä maineikkaan että pahamaineisen känniurpobläkkisryhmän keikoille meno on aina jännittävää.

Tähän voi vielä lisätä rikaksi rokkaan sen, että rock-klubi Marks jättää sekä tilojen että akustiikan puolesta vähän toivomisen varaa. Marksin kaltainen sopivasti rupuinen paikka toisaalta sopii hyvin tällaisille bändeille. Ja kun yleisö on bändin kanssa aivan tappituntumalla, muuodostuu tunnelma omalla tavallaan intiimiksi.

Lake Vandan esikoispitkäsoitto ”Musta riimu” viime vuodelta vakuutti ensikuuntelulla ja sen rosoinen, hienosti rullaava jyrä vei mennessään. Tätä tunnelmaa bändi tuo vaivattomasti myös live-esiintymiseensä.

Breathe the Endistä vokalistiksi lainattu Riku Junttanen paikkasi riittävän hyvin, ja vaikka hienoista arkuutta oli havaittavissa, uskalsi hän heittäytyä. Hänen persoonallinen tapansa esiintyä sai ajattelemaan, että potentiaalia olisi keulakuvan paikalle. Maneereista sanottakoon sen verran, että mikin roikottaminen johdosta suun päällä alkoi kenties hiukan kulua keikan edetessä. Loppujen lopuksi näytti kuitenkin siltä, että kun muut kantoivat vastuunsa omasta tontistaan, jäi keikkatunnelman luominen paljolti kitaristi Olli Karhun varaan. Rutiini hioutunee, kun keikkoja tulee enemmän ja tiukemmalla tahdilla.

Osittain lainatulla kokoonpanolla soitettu keikka ei anna selkeää kuvaa siitä, missä Lake Vanda nyt menee, mutta hienoa kuultavaa se kyllä oli. Hienommat nyanssit hukkuivat paljolti keikkapaikan akustiikkaan, mutta perusväkevä junttaus toimi hyvin.

Kovin paljoa ei Barathrum myöhästynyt ilmoitetusta soittoajastaan, noin puoli tuntia. Meininki oli katossa heti keikan alusta alkaen. Viime vuonna ilmestyneeltä ”Fanatikolta” kuultiin paljon kamaa, mutta yleisöä hellittiin myös vanhemmalla materiaalilla ensimmäistä demoa myöten.

Paikalla tuntui olevan paljon sellaista yleisöä, jotka eivät välttämättä olleet edes tietoisia siitä, että bändi on hiljattain julkaissut uuden levyn. Aika moni tuntuu kadottaneen ysärin alussa perustetun bändin kartaltaan jo joskus viime vuosituhannen lopulla. Sinänsä se ei haitannut, sillä uusiutuminen ei välttämättä ole missään vaiheessa ollut Barathrumin juttu. Peruskonsepti on kohtalaisen yksinkertainen ja sillä on menty. Nyt Barathrum taas näytti, että kyllä se toimii.

Tuttua Barathrumia ovat myös enemmän ja vähemmän loppuun saakka mietityt epäkorrektit lavaspiikit. Nyt muistutettiin, että häkä on paha huume. ”Älkää vetäkö häkää, vetäkää heroiinia”, Sova kehotti. Ja Joensuussa kun oltiin, Sovan mukaan bändin kolmas kerta täällä, niin tietenkin nostettiin esiin kaupungin historia. ”Tätä on natsiystävälliseksi kaupungiksi sanottu, kaikki nostaa käden jotka tietää sen”. Yleisö heilasi. Alastomuudeltakaan ei säästytty. Sekään tuskin tuli yhtään kenellekään yllätyksenä.

Ilta oli hikinen, nopeatempoinen, soundeiltaan puuroinen ja kovaääninen. Hauskaa oli.

Teksti ja kuvat: Pasi Huttunen