Viikate niitti väkevästi kesäillassa Turun Logomolla

Päivämäärän 10.7.2021 lähestyminen tuntui kuin kilpajuoksulta aikaa ja olosuhteita vastaan. Muun muassa jalkapallon EM-kisaturistien Venäjältä tuomien koronaterveisten vuoksi tautitapaukset olivat jälleen lähteneet nousuun, ja joistakin uutisotsikosta oli taas luettavissa orastavaa intoa kurjistaa ihmisten elämää uusilla rajoituksilla. Keikkapäivää odotellessa usko meinasi loppua jopa siinä määrin, että olin jo henkisesti valmistautunut kuulemaan tapahtuman perumisesta tai siirtämisestä hetkenä minä hyvänsä. Kun kotimaisen raskassointuisen iskelmärockin lippulaiva sitten astui lauteille ja tärisytti idyllistä suvi-iltaa ”Huomenta humalaiset”-kappaleen alkutahdeilla, oli paatuneen pessimistinkin viimein lepyttävä: ainakin tämä yksi keikka tänä kesänä nyt todella koettaisiin.

Viikatteen tahattoman keikkatauon päättymisen näyttämönä toimi Turun Logomon Teatron laajennettu terassialue. Konserttien järjestäminen Logomon piha-alueella on perua viime vuodelta, jolloin koronan sanelemissa olosuhteissa lanseerattiin Logomon terassikesä-monikeerin alla kulkenut tapahtumakonsepti. Järjestäjien taholta osoittikin tyylikästä pelisilmää haalia Viikatteen kaltainen yhtye osaksi tämän kesän ohjelmistoa.

Yhtyeen uusin albumi ”Rillumarei!” Ilmestyi viime syksynä, eikä Viikate tuolloin ehtinyt keikkailla montaakaan kertaa ennen kuin peli oli tuskastuttavan tutuista syistä vihellettävä poikki. Orkesteri on siis syyhynnyt päästä soittamaan uusia kappaleita jo pidemmän tovin, ja yleisö on yhtä innokkaasti noita uusia rautalankaiskelmiä vartonut. Tämä kävi hyvin selväksi viime lauantaisella keikalla, kun uudet veisut mallia ”Varjorastaat”, ”Hallava” ja ”Rillumarei!” tempaisivat mukaansa koko yleisön siinä missä yhtyeenkin. Laulaja-kitaristi Kaarle Viikate totesi vielä ääneen sen, mikä oli muutoinkin selvästi havaittavissa: uusia kappaleita oli hemmetin hauska soittaa (ja kuunnella, toim. huom.) livenä. Uutuuksien lisäksi keikkaväkeä viihdyttivät tutut täsmäiskut, kuten ”Ajastaika”, ”Yökunnaat” ja ”Oi pimeys”, jonka aikana paahtava aurinkokin tajusi ainakin hetkeksi väistyä ohuen pilviverhon taakse. Viikatteen keikkojen vakioloppukaneetiksi luutunut ”Kuu kaakon yllä” toimitti tuttua virkaansa illan päätösbiisinä tälläkin kertaa.

Viikatteen viime lauantainen keikka oli yhtyeeltä rutiinisuoritus, johon musiikillisia lisäsävyjä toi bändin mukana kiertävä kosketinsoittaja Päivi Federley. Rutiinisuorituksen arvoa nostaa se, että keikka ylipäätään toteutui – seikka, jota ajankuvaan osuvasti ei enää voi ottaa itsestäänselvyytenä. Keikkapaikkana Logomon piha oli viihtyisä, mistä kiitos eittämättä kuuluu enimmäkseen lämpimälle ja kuivalle kelille. Edellisestä Logomossa todistamastani keikasta poiketen tällä kertaa musiikkia oli lupa fiilistellä jopa seisaaltaan, ja muutama innokas fani tarttuikin tilaisuuteen innosta puhkuen. Koko piha-alueen ollessa pitkien pöytä- ja tuolirivien peitossa ylivoimaisesti suurin osa yleisöstä tyytyi kuitenkin istumaan koko illan omissa pöytäkunnissaan. Suomalaisyleisö ei tunnetusti ole muutenkaan maailman riehakkainta sorttia, ja istumakeikoilla flegmaattisuus korostuu ymmärrettävästi entisestään, mikä osaltaan ehkä hieman vaikutti keikan tunnelmaan. Nähtäväksi jää, onko laaja istumismahdollisuus rock-keikoilla sellaista luksusta, johon ihmiset ehtivät korona-aikana tottua, ja josta näin ollen tulee pysyvä osa kotimaista keikkakulttuuria. Liiallisen tulevaisuuden spekuloinnin sijaan nyt kuitenkin on aika nauttia jokaisesta keikasta, jotka livenä saadaan järjestettyä ja joihin vain itse kukin kykenee osallistumaan. Kotona ruudun tuijottelu – oli kyse sitten striimeistä, vanhoista keikkataltioinneista tai jostain ihan muusta – alkaa nimittäin puskea pikkuhiljaa ulos vähän jokaisesta ruumiin onkalosta.

 

Settilista:

  1. Huomenta humalaiset
  2. Varjorastaat
  3. Eräs kaunis päivä
  4. Ajastaika
  5. Devils (Motörhead cover)
  6. Hallava
  7. Alhaisen virran maa
  8. Yökunnaat
  9. Oi pimeys
  10. Viina, terva & hauta
  11. Rillumarei!
  12. Mies, joka nolasi kouvolan
  13. Pohjoista viljaa
  14. Kuu kaakon yllä

Teksti: Ossi Kumpula

Kuvat: Sami Hinkkanen

Kommentoi julkaisua