Viikate julkaisee kunnioitettavasti jo yhdeksännen studioalbuminsa, edellisestä ”Kuu Kaakon Yllä” –albumista onkin ehtinyt vierähtää kaksi ja puoli vuotta. Yhtye ei kuitenkaan ole laakereillaan levännyt, vaan välissä on ilmestynyt niin ”V-DVD” –sarjan toinen osa, kuin ”Kuutamo, Kaiho Ja Katkeruus” –kokoelmakin, Koljosen Tiekiista –punkrevittelystä puhumattakaan. ”Kuu Kaakon Yllä” –levyllä yhtyeen ensimmäisenä ulkopuolisena tuottajana toiminut Miitri Aaltonen jatkaa pestiään myös ”Petäjäveräjillä”. Viikate on kehittynyt kahden miehen keikkoja tekemättömästä albumi– ja musiikkivideokonseptista vakuuttavaksi tanssilavoja kiertäväksi kvartetiksi ja julkaisee viimein albumin, jossa konseptiajattelu on unohdettu ja kappaleet määräävät.

”Tähdet varjelkoon” –avausnumero esittelee tutun V-soundin, mutta aiempaa raikkaampana. Seuraava kappale ”Se On Kivi-Iskelmää!” vahvistaa kaipuuta mökin terassille katsomaan hämärtyvää kesäiltaa ja kolmas kappale, singlenäkin kuultu, ”Sysiässä” laukkaa rautalankasoundin voimalla sekin mallikkaasti. Viikate on palannut kokoelma-albumin myötä ensimmäisten äänitteiden tunnelmiin, mutta onnistuu tekemään sen ansiokkaasti ja samalla arvokkaasti. ”Petäjäveräjien” lähin sukulainen lienee ”Kaajärven Rannat”, mutta soitosta välittyy kuitenkin vuosien kerryttämä kokemus. Enimmät suomimetalli-vaikutteet ovat karsiutuneet pois ja tilalle on jäänyt yhtye, joka operoi suvereenisti itse luomallaan tontilla.

Kaarle Viikatteen lyriikat jatkavat myös varmaa V–tyyliä, ja nokkeluuksiakin viljellään vanhaan tapaan, muttei edelleenkään itsetarkoituksellisen oloisesti. ”Petäjäveräjä” –kappale on oiva osoitus Viikatteen nykytilasta ja ansaitsee siksi paikkansa nimikkonumerona. Rempseä ”Kaitselmus” nousee omalla kohdallani albumin kohokohdaksi. ”Syysvedet” –kappale lähentelee seesteisyydessään jo radiopoppia, mutta ”Itkijänainen” esittelee vauhdikkaampaa ja raskaampaa puolta Viikatteesta. Suurin yllätys on säästetty toiseksi viimeiseen numeroon, ”Työmies”, joka kasvaa hitaasti kertoen puolen romaanin verran tarinaa. Olo on kuin kuuntelisi äänikirjaa, kunnes rytmiosasto astuu kuvaan ja kappale nousee todelliseen lentoonsa. Viimeinen numero ”Taivas kielletty” sinetöi ehjän kokonaisuuden.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Kokoelma-albumin jälkeen yhtyeiltä totutusti odotetaan uusia tuulia ja pyörän keksimistä uudelleen. Tähän ansaan Viikate ei lankea, vaan keskittyy siihen minkä parhaiten osaa. ”Petäjäveräjät” esittelee kappaleisiinsa luottavan yhtyeen, joka soutaa omia tuttuja vesiä kuulostaen samalla kuitenkin tuoreelta tekemättä asiasta sen kummempaa numeroa. Toisaalta, yleisilmeen päivityksen ja muutaman rullaavan kappaleen lisäksi, albumi ei tarjoa juuri muuta uutta ihmeteltävää.

8/10

Kappalelista:

1. Tähdet varjelkoon
2. Se on kivi-iskelmää!
3. Sysiässä
4. Petäjäveräjä
5. Kaitselmus
6. Syysvedet
7. Itkijänainen
8. Työmies
9. Taivas kielletty

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

http://www.viikate.com/

Kirjoittanut: Teemu Lindholm