Viikatemies sivalsi tylysti Pakkahuoneella – Children Of Bodom hyvästeli Tampereen

Kaikille on käynyt jo selväksi, että Children Of Bodom siinä muodossa kuin me sen tunnemme, tulee tiensä päähän 15. joulukuuta Helsingin Jäähallissa. Mitä meille jää tuosta kiukkuisesta lavajyrästä?

Oma Bodom-villitykseni alkoi lukiossa, kun kirjaston levylaarista tarttui matkaan ”Hate Crew Deathroll” -levy. Levy upposi kuin puukko meloniin, ja tie raskaampaan musiikkiin oli viitoitettu viikatemiehen avulla. Yksi rakkaimmista keikkamuistoistani on ehdottomasti edelleen ensimmäinen Children Of Bodom -keikkani Oulun silloisella Teatrialla ilmeisesti vuoden 2004 tietämillä. Ekaa kertaa yksin autolla maakunnasta kaupunkiin, helvetinmoinen pakkanen, Teatrian pihalla kiemurteleva jono ja ennen kaikkea aggressiivinen, hieno keikka.

Vuosien aikana Bodom-keikkoja ehti kertyä kymmenkunta ja, voi pojat, jos olisin aikanaan tiennyt, että pääsen vielä livenä kuvaamaan Children Of Bodomia kuvauspitistä, vieläpä useampaan kertaan, olisin ehkä haljennut. Bodomin biiseillä on vuosien aikana yhtäällä purettu vitutusta ja ahdistusta ja toisaalla aloitettu illanvietto juhlatunnelmissa. Children Of Bodom on onnistunut hämmästyttävästi yhdistämään biiseissään aggression, kuolemanpelon, kaljan juonnin ja disco-buutsit. Autokolarista suoraan discopallon alle, laidasta laitaan.

Tampereella nähtiin timanttista soittoa ja hemmetin hyvin yhteen hitsautunut rykmentti, josta kuitenkin oli poissa totuttu hurvittelu ja huumori. Välispiikkejä ei käytännössä ollut. Children Of Bodom oli selvästi tullut tekemään sen, mitä viikatemieheltä odotetaan: viimeinen riipaisu ilman palautusoikeutta. Bändi toimitti sen mitä yleisö pyysi, ja yleisö kiitti. Vaikka lavalla ei ollut se vuosien takainen hullutteleva porukka, oli lavalla edelleen ammattimainen, taitava ryhmä, jonka esiintymistä jään kaipaamaan. Keikka oli täyttä tykitystä alusta loppuun, ja ainokaiset muistin kirkkaammat hetket ovat ”Everytime I Die”, ”Bodom Beach Terror” sekä ”Hate Crew Deathroll”. Keikka ei sisältänyt hymistelyjä lopettamisesta, ei tunteilua. Loppuun ”Downfall”, niin kuin kuuluukin, eikä toiveita toisesta encoresta. Viikatemies on poistunut Tampereelta.

Kiitos Alexi, Jaska, Janne, Henkka ja Daniel.

Teksti ja kuvat: Outi Puhakka/Outo Kuva