”Viikko, joka vietettiin mökillä levyn äänityksissä, oli monella tavalla mielenkiintoinen kokemus” – haastattelussa uuden albuminsa pian julkaiseva Karri Lehtonen

Karri Lehtonen on helsinkiläinen laulaja-lauluntekijä, jonka karismaattinen ja välitön persoona valloittaa kuulijansa. Lehtosen musiikkityyliä on vaikeaa – ellei jopa mahdotonta – kuvailla ainakaan yhden suunnan perusteella. Artistin musiikissa kaikuvat niin folk, pop kuin rock ryyditettynä oivaltavilla sanoituksilla. Karri Lehtonen on tähän mennessä julkaissut useita singlejä sekä yhden kokopitkän albumin. Nyt julkaisut saavat jatkoa ”Kuoleman puutarhassa” -levyn myötä, ja samalla kokonaisuus on muotoutunut bändiksi.

Kaaoszine kutsui Lehtosen haastatteluun, jonka aikana keskusteltiin tulevasta levystä, sen mielenkiintoisesta ja suomalaisuuden juuriin pureutuvasta teemasta sekä mukana olevista muusikoista.

Moikka Karri ja tervetuloa Kaaoszinen haastatteluun! Onpas jälleen mukavaa saada tuttu henkilö linjan toiseen päähän!

Karri: Kiitos, mukava nähdä sinua myös!

Sinulta on piakkoin ilmestymässä toinen soololevy – vai voiko sitä kutsua soololevyksi, kun sinulla on nyt bändi nimeltä Hautajaismuusikot taustalla?

Karri: No kyllähän tätä toisena soololevynä pidän, vaikka tämä kokonaisuus onkin nyt selkeästi muotoutunut bändiksi. Omalla nimellä tässä toki mennään, mutta en voi olla painottamatta, että Hautajaismuusikot on tässä erittäin tärkeä juttu. Ilman näitä soittajia ja ystäviä ei varmaankaan oltaisi tässä, missä nyt ollaan. Siksi on nyt luontevaa, että olemme selkeästi Karri Lehtonen & Hautajaismuusikot – se kuvaa ja alleviivaa hyvin tätä tilannetta.

Mistä nämä muusikot ovatkaan löytyneet ympärillesi?

Karri: Kaikkinensa voitaisiin lähteä siitä liikkeelle, että aikaisempi soololevyni ”Karaokebaarissa yksin” työstettiin vahvasti Tuomas ”Jankkari” Viiliäisen kanssa, ja hän on myös tällä uudella levyllä toiminut äänittäjänä. Lisäksi hän on toiminut molemmilla levyillä myös tuottajana. Hautajaismuusikot lähtivät oikeastaan muodostumaan tuon edellisen levyn myötä.

Kun lähdettiin keikoille, niin mukaan lähti myös aiemmissa äänityksissä mukana ollut Pasi Eerikäinen. Samoin Tuomas Ruokonen, joka soittaa rumpuja, on ollut vahvasti sieltä saakka mukana. Myös basisti Rasmus Harisen kanssa olemme soittaneet yhdessä pitkään. Heidän lisäkseen saapui nyt vahvistukseksi kosketinsoittaja Juho Leskinen. Tämän kuusikon kanssa on nyt vahvemmin lähdetty viemään tätä kokonaisuutta eteenpäin ihan bändinä.

Bändillä on hieman synkkä nimi, joten valotatko seuraavaksi hieman, mistä nimi Hautajaismuusikot tulee?

Karri: Nimi tulee ensinnäkin siitä, että joulukuussa ilmestyvän ”Kuoleman puutarhassa” -levyn ensimmäinen raita on nimeltään ”Hautajaismuusikot”. Se on itse asiassa sellainen kappale, joka on myös elänyt pitkän elämän. Olen tehnyt keikkoja muistotilaisuuksissa ja pohdin, että olisipa mahtavaa tehdä hautajais-/muistotilaisuus-teemasta vaikkapa sarjakuva, tai jotenkin muuten saada tunnelma, tai esimerkiksi hautajaispuheet kuvalliseen muotoon. Sitten siitä tulikin yhtäkkiä biisi.

Tuomas ”Jankkari” Viiliäisen kanssa mietimmekin ”Karaokebaarissa yksin” -levyn jälkeen, että mikä voisi olla tavallaan seuraava askel. Itselleni oli selvää, että kun tähän ympärille on muodostunut mahtavien soittajien ryhmä, niin haluttiin lähteä sen kautta eteenpäin. Sitten, kun oli tämä ”Hautajaismuusikot”-biisi, niin lähdettiin kartoittamaan voisiko tämän teeman ympärille hahmottaa jonkinlaista biisien kokonaisuutta.

Sitä kautta sitten löydettiin kappaleistani sellainen nippu biisejä, jotka puhuivat niin sanotusti samaa kieltä. Niissä oli – ei nyt ehkä voi sanoa, että synkkä viba, mutta jotakin kuolemaan viittaavia juttuja. Tästä sitten lähti muodostumaan, että ehkä olemmekin Karri Lehtonen & Hautajaismuusikot, ja lähdemme tältä pohjalta tekemään vahvaa kokonaisuutta levyn muodossa, jossa myös bändi on vahvasti läsnä.

Edellisessä sivusitkin jo hieman sitä, mitä ajattelin seuraavaksi kysyä, että mistä inspiraatio levyn biiseihin on tullut?

Karri: Pääinspiraatio lähti siitä, että lähdettiin hakemaan vahvaa kokonaisuutta ja tuntui, että nämä biisit olivat samassa maailmassa. Muutamasta biisistä alkoi tavallaan muodostua fokus, että voisimmeko me olla jonkinlainen hautaustoimisto-yhtye, joka soittaa erilaisissa muistotilaisuuksissa. Koska olen itse myös kuvittaja, niin lähdin hakemaan siltä pohjalta tiettyä visuaalisuutta, miten tämän asian voisi nivoa yhteen. Myös Tuomas ”Jankkari” Viiliäisellä oli paljon ideoita, ja hän lähti hakemaan sellaista kuvamaailmaa, joka voisi yhdistää tätä kaikkea.

Itse tutkin Meksikon kuolleiden päivän kalloestetiikkaa ynnä muuta, ja aika pian tuli sellainen tunne, että tämä aihe on jo aika koluttu. Ryhdyin etsimään inspiraatiota sitten hieman lähempää, eli miten esimerkiksi Suomessa on kuolemaa aiheena käsitelty. Päädyin aika nopeasti kultakauden taiteilijoihin ja siellä erityisesti Hugo Simbergin taiteeseen. Menin aiheeseen aika syvälle: luin Simbergin elämäkerran ja tutkin muutenkin kultakauden taiteilijoiden tapaa käsitellä kuolemaa. Aika pian löytyi Simbergin ”Kuoleman puutarha” -taulun lisäksi teemaa muutenkin.

Tulevan levyn nimihän on siis ”Kuoleman puutarhassa” ja sieltä löytyy kunnianosoitus Hugo Simbergille ”Hugorockin” muodossa. Jollain tavalla tätä teemaa ja kuolemaa tutkiessa päädyin suomalaisuuden juurille. Tästä tuli hieman pitkä vastaus, mutta kiepin kautta tultiin estetiikan äärelle.

Tähän mennessä tulevalta albumilta on ilmestynyt yhteensä kolme singleä, joista ”Autiomaa” pärjäsi hienosti myös Radio Suomen Levylautakunnassa ja voitti sen. Millaista palautetta näistä sinkuista muuten on tullut?

Karri: Itse asiassa on tullut erittäin hyvää palautetta. Kun lähdimme viemään tätä konseptia eteenpäin, niin mietimme lisäksi, miten voisimme äänitysten puolesta löytää sellaisia ratkaisuja, jotka tukisivat tätä teemaa. Päädyimme siihen, että menimme koko porukka minun mökille, jonne sitten lavastettiin Kuoleman puutarha. Pihalle rakennettiin teltta ja sinne ripustettiin ruusuja ympäriinsä. Lähdimme siis hakemaan sitä, että miten jo äänitystilanteessa päästäisiin tiettyyn moodiin, joka kuuluisi albumilla.

Tuntuu siltä, että ihmisten kommentit ja palautteet, joita tähän mennessä on tullut, ovat olleet aika mielenkiintoisia. Tuntuu välittyvän, että musiikki tulee jostakin mielenkiintoisesta paikasta kuulijalle saakka. Teimme aika yllättäviäkin ratkaisuja, kun yritimme biisikohtaisesti saada sovituksen niin, että se puhuttelisi ja tukisi kappaletta parhaalla tavalla. Vaikuttaa siltä, että selkeästi jengille on tullut hyvä fiilis, ja musiikki on matka johonkin hieman jännittävään – eli mitä täällä tapahtuu ja mihin oikein ollaan menossa. Lopputuloksesta kuuluu yhtyeen osalta selkeästi lämpö ja rakkaus musiikkia kohtaan ja se välittyy myös yleisölle.

Välillä on hieman oudompaa materiaalia ja välillä taas mennään hyvinkin sinne popin puolelle. Mutta ei tämä nyt mitään sekoilua ole kuitenkaan. Ei siis ole mikään itseisarvo, että toteutetaan jotain vähän oudommalla tavalla.

Pidän itse jokaisesta näistä singlestä, ja ne ovat kuitenkin omalla tavallaan hyvin erilaisia. Siellä tosiaan on hyvin mielenkiintoisia ratkaisuja mukana niin kuin kerroitkin – esimerkiksi ”Autiomaalla” on yhdeksi soittimeksi merkitty Toyota Avensis. Löytyykö vastaavia ratkaisuja levyltä lisää?

Karri: On kyllä – itse asiassa se viikko, joka vietettiin mökillä levyn äänityksissä, oli monella tavalla mielenkiintoinen kokemus. Tuntui siltä, että koko bändi pääsi jollain tavalla tiettyyn moodiin ja tunnelmaan. Sitä toki myös haettiin, eli halusimme mennä sellaiseen paikkaan, jossa luovuus voisi päästä irralleen. Lisäksi dokumenttiohjaaja Turkka Taipale oli koko viikon mukanamme ja seurasi videokameralla bändin matkaa luovuuden syövereihin.

Tuosta mainitsemastasi Toyota Avensiksesta: hyvä ystäväni, tohtori Matias Sinisalo tuli jossakin vaiheessa mökille katsomaan, miten äänitykset etenevät. Mietimme juuri hänen ajaessaan pihaan, että ”Autiomaahan” tarvittaisiin auton kaasuttelua. Pyysimme Matiasta menemään takaisin autoon ja kaasuttamaan paikallaan, ja samalla ”Jankkari” kulki mikrofonin kanssa autoa ympäri. Toinen hyvä esimerkki on myös se, että ”Autiomaasta” löytyy E-Type-pianoriffi, joka on äkkiseltään hyvin oudon kuuloinen elementti. Se löydettiin siten, että Leskinen kertoi, että kuulee tässä biisissä E-Type-pianon, joka sitten siihen äänitettiin. Eli kiteytettynä: jos jollakin oli joku ehdotus, niin hyvin pienellä kynnyksellä kokeiltiin kaikkea ja testattiin, miten se voisi toimia.

Levyllä on myös ”Toksisen positiivinen” -niminen kappale, jossa itselläni on pää mökin kaivossa. ”Jankkari” on laskenut mikrofonin kaivoon aivan vesirajaan ja huudan kappaleen c-osassa täysillä sinne kaivoon. Lisäksi ”Hautajaismuusikot”-raidalla olemme mökin läheisellä pellolla, jossa kuuluu lapion kaivuuääniä. Äänitimme siis kaivuun äänet pellolla, vaikka toki olisimme ne voineet mökin pihassakin äänittää. Jotenkin tuntui, että projekti vaati sitä, että menimme nimenomaan sinne pellolle. Lisäksi rumpali Ruokonen hakkaa saunan kiukaan luukkua ja sitä äänitettiin myös. Mökkimiljöö, ne maisemat ja ideat, joita siellä tuli, ovat vahvasti levyllä läsnä.

Ajoittain meillä oli paljon kaikkea, jota biiseihin tulisi, mutta esimerkiksi viimeisimpänä ilmestynyt ”Pelkääjän paikalla” on erilainen. ”Jankkarilla” oli ajatus, että tämän voisi äänittää niin, että meillä olisi vain yksi mikrofoni keskellä pihaa, vähän kuin keskellä yötä, ja olemme kaikki asemoineet itsemme tietyllä tavalla mikrofonin ympärille. Basisti täytyi laittaa teltan kulmalle soittamaan, ettei basso tulisi liian kovaa. Yhtäkkiä olimme hyvin pienesti kaikki sen mikin äärellä, eli mukana on melko pieniäkin ratkaisuja. Itse asiassa myös Luvian kirkon urut kuuluvat levyllä! Äänitykset siis kulminoituivat siihen, että rumpalimme tuttu oli töissä Luvian kirkossa. Lopuksi menimme sinne äänittämään muutamaan biisiin kirkkourut sekä muutamia kuoroja. Eli albumilla on käytetty runsaasti erilaisia ratkaisuja ja hyvin monenlaista ehdittiin tekemään.

Vaikuttaa siis siltä, että viikko on hyvin tehokkaasti käytetty hyödyksi! Levynjulkkarikeikka on joulukuussa Helsingin KokoTeatterissa – kerro vähän, että mitä keikalta on lupa odottaa, rakentuuko sinnekin Kuoleman puutarha?

Karri: Kyllä, sinne todellakin rakentuu myös Kuoleman puutarha, eli tätä samaa estetiikkaa jatketaan myös levynjulkkareissa 9. joulukuuta. Aluksi siellä katsotaan Turkka Taipaleen ohjaama dokumenttielokuva, jossa seurataan levyn äänityksiä. Turkka oli mukanamme koko tuon äänitysviikon ja tallensi, minkälaista mökillä oli ja mitä kaikkea siellä tehtiin. Se on siis hyvä kurkistusluukku maailmaan, että mitä tuon viikon aikana tapahtuikaan.

KokoTeatteriin lavastetaan luonnollisesti myös Kuoleman puutarha ja mukana ovat Eveliina Saarentaus sekä Paju-Tuuli Vuorela, jotka huolehtivat lavastuksen samanhenkisyydestä. Lisäksi seitsemänhenkisellä bändillä soitetaan uusi levy kokonaisuudessaan alusta loppuun ja varmaankin vielä joitakin vanhoja hittejä siihen lisäksi. Luvassa on siis aikamoinen paketti!

Entä mitä tulevalta levyltä on lupa odottaa – voitko paljastaa meille jonkin pienen yksityiskohdan, mitä sieltä onkaan luvassa?

Karri: Albumilta on lupa odottaa erittäin moniulotteista kokonaisuutta. Luvassa on erittäin upeaa musiikillista sointia, ja voisi ehkä luonnehtia jopa niin, että kuulijan kannattaa pitää hieman pöydän kulmasta kiinni, sillä aikamoinen matka on tulossa. Välillä kaahataan todella kovaa ja välillä puolestaan hiljennytään ja tiivistetään todella pieneen. Ajoittain ollaan hyvin suurien tunteiden äärellä, eli niidenkin puolesta laaja-alaista menoa tiedossa.

Lisäksi on hyvin mielenkiintoisia ratkaisuja. Pääasiassa kappaleet ovat minun säveltämiä ja sanoittamia, mutta siellä on muutamia poikkeuksia. Tällainen on esimerkiksi ”Idän musta joutsen”, joka perustuu runoilija Ville Hytösen runoon, johon olen tehnyt sävellyksen. Siinä on jälleen hyvin mielenkiintoisia sovituksellisia ratkaisuja: on kirkkourut, sitten on sähköbassorumpu, piano ja basso. Kannustan siis kuulijoita: ottakaa syvään henkeä, kuunnelkaa ja ihmetelkää sekä ennen kaikkea nauttikaa siitä, mitä on luvassa!

Kuulostaa hyvältä! Entäpä sitten keikkarintamalla – onko muitakin keikkoja nyt tulossa kuin tämä joulukuun KokoTeatterin julkkarikeikka?

Karri: Tänä syksynä on mennyt aika paljon paukkuja tähän julkkarikeikan järjestämiseen. Mutta kevättä ajatellen olemme olleet Turun Linnateatteriin yhteydessä alustavien neuvottelujen merkeissä. Lisäksi olisi intresseissä, että saisimme keikan myös Tampereelle johonkin paikkaan. Ajatuksena olisi, että voisimme toteuttaa myös näissä paikoissa samanlaisen kokonaisuuden kuin Helsingissä, ehkä hieman kevyemmin kuin KokoTeatterissa, mutta kuitenkin niin, että Turkan kuvaama dokumentti esitettäisiin.

Lisäksi olisi mukava tehdä Helsingissä jossakin muussa paikassa samanlainen setti kuin nyt KokoTeatterissa, jotta pääsisimme isolla bändillä esiintymään. Kesän festivaaleille ei ole vielä kiinnityksiä, mutta toiveissa olisi, että pääsisimme myös niihin tätä kokonaisuutta soittamaan isolla porukalla.

Jos pyydän sinua kuvailemaan Karri Lehtosta & Hautajaismuusikoita kolmella sanalla, niin mitkä sanat sieltä löytyvät?

Karri: Mystinen, rakkaudellinen ja sekopäinen.

Kiitos paljon Karri ajastasi! Nyt olisikin aika vihoviimeisen kysymyksen, eli millaisia terveisiä lähettäisit Kaaoszinen lukijoille?

Karri: Tulkaa ihmeessä kaikki sankoin joukoin 9. joulukuuta Helsingin KokoTeatteriin! Luvassa on hurja ilta, jota itse odotan paljon. Lisäksi haluan lähettää kaikille sellaisia toiveikkaita terveisiä: älkää olko itsellenne liian ankaria tässä elämässä.

Hautajaismuusikoiden jäsenet:

Karri Lehtonen – laulu ja akustinen kitara
Tuomas ”Jankkari” Viiliäinen – kitarat, mandoliini, banjo, perkussiot ja taustalaulut
Pasi Eerikäinen – viulu
Juho Leskinen – koskettimet, urut, sähköpiano ja taustalaulut
Rasmus Harinen – basso ja taustalaulut
Tuomas Ruokonen – rummut ja perkussiot

Löydät lisätietoa KokoTeatterin tapahtumasta sekä ennakkolippujen hankinnasta tästä linkistä.

Seuraa yhtyeen kuulumisia somessa: Instagram, Facebook