Viimeinen gregoriaaninen messu: Gregorian Kulttuuritalolla Helsingissä
Gregorian on Frank Petersonin vuonna 1998 perustama bändi, joka eroaa hiukan monesta muusta bändistä. Bändi kyllä soittaa paljon klassisia rock- ja pop-kappaleita, mutta ne lauletaan (kuten nimikin viittaa) gregoriaaniseen tyyliin eli yksiäänisenä kirkkolauluna.
Bändin 18 vuotta kestäneen uran aikana se on ehtinyt äänittämään 14 ”Masters of Chant” -albumia sekä ”Sadisfaction”- ja ”Christmas Chants” -levyt, joita on myyty yli kuusi miljoonaa kappaletta ympäri maailman.
Uusimman, vuonna 2015 julkaistun levyn nimi on ”Masters of Chant The Final Chapter”, ja kuten levyn nimi sanoo, on bändin aika pistää pillit pussiin ja lähteä ”jäähyväiskiertueelle”. Bändi ilmoittikin jäävänsä tauolle, mutta tulee varmasti palaamaan tulevaisuudessa. Final Chapter -nimeä kantava kiertue alkoi 23.02.2016 Tanskasta ja päättyy 10.05.2016 Saksaan bändin kotikaupunki Hampuriin. Kiertue poikkesi myös Suomeen, ja Helsingin Kulttuuritalolla Gregorian vieraili 29.02. sekä Lahden Sibeliustalolla 01.03.
Mainos päättyy
Itse tutustuin bändiin jo vuonna 2001, kun kuulin ”Masters of Chant Chapter II” -levyltä löytyvän ”Moment of Peace” –kappaleen. Se oli rakkautta ensimmäisen kuuntelun jälkeen. En tiedä, mikä siinä on, mutta Gregorian osuu juuri oikeaan kohtaan ja saa parhaimmillaan selkäkarvat nousemaan pystyyn.
Vaikka Lahdessa itse asunkin, lähdin katsastamaan bändiä Helsingin Kulttuuritalolle. Bändiä olen kuunnellut jo pitkään, mutta en ole silti kertaakaan sitä livenä nähnyt, joten en osannut oikein mitään odottaa. Päässäni kuitenkin pyöri kuvia synkistä munkkihahmoista ja ehkä hiukan keskiaikaisista tunnelmista. Nämä mielikuvat kuitenkin tuhottiin melko nopeasti, kun huomasin, että lavalla on kaksi rumpusettiä, kahdet koskettimet, kitara ja basso.
Yleisöä oli paikan päällä kiitettävästi ja keskikatsomot olivat lähestulkoon loppuunmyyty, mutta sivukatsomot niin alhaalla kuin ylhäällä sisälsivät useampia tyhjiä paikkoja, lieneekö osasyynä lippujen melko suolainen hinta.
Mainos päättyy
Kun laulajat eli munkit saapuivat lavalle, huokasin helpotuksesta, koska onneksi heillä kuitenkin oli päällään ne kaavut, jotka mielessäni olin nähnyt. On kuitenkin outoa, että soittajilla oli täysin ns. normaali vaatetus. Lava näytti aikamoiselta sekamelskalta: munkkeja laulamassa yksiäänisesti kaavuissaan ja takana hyvin modernin näköinen bändi. Koreografiaakin oli ajateltu, mutta ympyrässä pyöriminen ei juuri tuonut mitään erityistä lisää esitykseen. Ulkonäköasiat sivuun, koska se musiikkihan tässä on tärkeintä ja yksinkertaisesti voi sanoa, että se toimi! Miksaus oli mielestäni tehty erinomaisesti ja laulanta oli erittäin selvää paitsi loppupuoliskon ”Gloria”-kappaleessa, jossa basso oli ainoa, mitä kuuli.
Ensimmäinen osuus keikasta kesti noin 45 minuuttia, ja sinä aikana kuultiin useampi tuoreimman levyn biiseistä, esimerkiksi ”Strong” (London Grammar), ”Shout” (Tears for Fears) ja omaa tuotantoa ”Masters of Chant”. Toinen osuus keikasta taas oli selvästi pidempi ja kesti lähemmäksi 80 minuuttia, ja siinä kuultiin todellisia klassikoita, kuten AC/DC:n ”Hells Bells” ja Led Zeppelinin ”Kashmir”.
Vaikka esitys oli mielestäni erinomainen, ja varmasti menen bändiä vielä uudestaankin katsomaan, toivoisin silti ehkä lisää mystisyyttä esitykseen. Mielestäni olisi hyvin helppo luoda savulla ja muutamilla yksinkertaisilla lavasteilla täysin erilainen show.
Loppuyhteenvetona voisi sanoa, että bändi laulaa ja soittaa erinomaisesti ja sen kyllä kuulee, mutta tulevaa comebackia ajatellen bändi voisi hiukan perehtyä lisää show’n luomiseen.
Illan settilista näytti tälläiseltä:
Masters of Chant / I Still Haven’t Found What I’m Looking For / Stay / Join Me in Death / July Morning / Meadows of Heaven / Now We Are Free / Strong / Shout / Cry Softly
Hurt / Kashmir / Kiss from a Rose / Crying in the Rain / World Without End / Born to Feel Alive / Hells Bells / In My Life/Crazy Crazy Nights/Good Night, Companions / Con te partirò
Encore 1 – Gloria / Moment of Peace / Heaven Is a Place on Earth
Mainos päättyy
Encore 2 – Only You / Sky and Sand
Raportti: Marko Valve