Viimeinen luku: Children Of Bodomin viimeinen konsertti ja haikeat jäähyväiset

Children Of Bodom teki itseeni lähtemättömän vaikutuksen, kun teini-iässä tutustuin bändin silloin tuoreimpaan tuotokseen, ”Are You Dead Yet?”-albumiin. Vuonna 2006 olin ensimmäistä kertaa todistamassa yhtyeen livekuntoa (nostalgista kyllä) Helsingin jäähallilla bändin ollessa kiertueella Slayerin kanssa. Tuon esityksen jälkeen bändin keikoille meneminen muodostui lähes jokavuotiseksi perinteeksi. Yli kaksikymmenvuotisen uransa aikana bändi on niittänyt viikatteellaan rutkasti mainetta niin maailmalla kuin kotimaassakin. Melko yllätykselliset uutiset nykykokoonpanon päättymisestä ja viimeisestä keikasta Helsingin jäähallilla pakottivat allekirjoittaneen jälleen lippukaupoille. Kyllä tämä oli vielä kerran nähtävä.

Viimeisen konsertin lähestyessä vanhojen suosikkibiisien kuunteleminen tuntui entistä haikeammalta, mutta matkalla keikalle olo oli enemmänkin jännittynyt. Children Of Bodom on aina tarjonnut mahtavan ja ikimuistoisen illan ja jättänyt fiiliksen, että kyllä tätä tulee seurattua vielä jatkossakin. Teinivuosien suosikkibändin lopettaminen tuntui myös symbolisesti itselle erään ajanjakson päättymiseltä. Omaan makuuni ”A Chapter Called Children Of Bodom” oli täydellisen osuva nimi tämän homman päättämiselle.

Fat Lizardin Lake Bodom Lagerit kourassa astuimme seuraamaan, osa innostunein, osa pelonsekaisin tuntein, miten koko komeus saadaan pakettiin. Keikka räjähti käyntiin bändin tuoreimman albumin ensimmäisellä singlellä ”Under Grass and Clover”. Hallin etuosassa moshpit käynnistyi välittömästi, ja äänekäs yleisö otti bändin hyvin vastaan. Setin alkupäässä kuullut ”In Your Face” sekä ”Bodom Beach Terror” nostattivat omaa meininkiäni hyvinkin korkealle, mutta keikkaa seuratessa alkoi tuntua siltä, että jokin oli pielessä. Bändin suorituksesta en löytänyt mitään moitittavaa, kaikki hoitivat tonttinsa moitteettomasti eikä bändin hajoamiseen liittyvää mahdollista skismaa näkynyt jäsenten lavalla ollessa, jos sitä edes oli. Bändi suoriutui illasta suorastaan murhaavalla ammattitaidolla. Vitsejäkin kuultiin, pidempiä välispiikkejä ei juurikaan.

Hallin etuosassa pitti jatkoi pyörimistään, mutta siirryttyäni taaemmas seuraamaan keikkaa huomasin, etten ollut fiilisteni kanssa täysin yksin. Iso osa porukasta vaikutti lämpeävän lähinnä bändin neljän ensimmäisen levyn hittimateriaalille, jota kyllä illan aikana runsaasti kuultiinkiin, vaikka jokainen Bodom-lätty sai vuorollaan osansa jonkin biisin muodossa.
Itseni lisäksi moni ei varmaankaan osannut päättää, odottiko illalta pitkää spektaakkelia lopettamisen kunniaksi, vai enemmän peruskeikkaa vanhoilla hyvillä elementeillä, joiden kautta orkesteri on maailmalla mainettaan niittänyt. Voi olla, että bändillä oli alun perin suunnitelmat pistää homma pakettiin jotenkin isomman kaavan mukaan, mutta meille vielä melko tuntemattomista syistä johtuen saimme hyvän setin ilman sen kummempia kikkailuja. Suuremman luokan tuotannolla, jota todistettiin muun muassa Kaisaniemessä elokuussa yhtyeen jättikeikalla ei ollut tällä kertaa osaa. Myöskään vanhoja jäseniä (Alexander Kuoppala, Roope Latvala) ei illan aikana nähty. Bändin keulahahmo Alexi Laiho kiitti lyhyesti Jannea, Jaskaa ja Henkkaa menneistä vuosista.

Setin loppupää onnistui nostamaan fiiliksiä taas kohdalleen, kunnes ”Downfallin” intro lähti soimaan. Oma ensimmäinen ajatukseni oli, että ”Nyt se todella loppuu tähän”. Biisin jälkeen yhtye kokoontui yleisön eteen ottamaan kuvan, jonka jälkeen he poistuivat lavalta. Lopullisuus kävi viimeistään ilmi, kun bändin rumpali Jaska Raatikainen tuli yksin lavalle kiittämään yleisöä menneistä vuosista lyhyen puheen muodossa. Toista encorea ei illan aikana enää kuultu. Children Of Bodom tarjosi faneilleen viimeistä kertaa sen, mitä he olivat – osa varmasti tietämättään – tulleet hakemaan; 90-minuuttisen setin Bodomia. Lavalla ei itketty, settiä ei venytetty eikä yleisöä huudatettu äärimmäisyyksiin. Näin se on vuosien saatossa ollut, ja tällä tavalla se päätettiin.

Hallilta poistuessani jäin pohtimaan fiiliksiä illasta. Monesta suunnasta kuulin kehuja liki täydellisestä settilistasta ja upeasta showsta. Bändin mutkattomasta yhteensoitosta saa näiden keikkojen ohessa kuulla myöskin usein. Children Of Bodom on aina ollut noita kaikkia, ja oli myös tämän illan aikana. Kaiken lopullisuus ja päättäminen sekä haikeus onnistuivat ainakin omat ”bilefiilikseni” romuttamaan täysin. Se, miten Alexi Laiho ja Daniel Freyberg jatkavat tulevaisuudessa, on sitten kokonaan oma lukunsa. Itse kiitän ja kumarran Children Of Bodomia kaikista menneistä vuosista ja tämän varsin mainion luvun päättämisestä.

Settilista:

1. Under Grass and Clover
2. Platitudes and Barren Words
3. In Your Face
4. Shovel Knockout
5. Bodom Beach Terror
6. Everytime I Die
7. Halo of Blood
8. Are You Dead Yet?
9. Blooddrunk
10. I Worship Chaos
11. Angels Don’t Kill
12. Follow the Reaper
13. Deadnight Warrior
14. Needled 24/7
Encore:
15. Hate Me!
16. Hate Crew Deathroll
17. Lake Bodom
18. Downfall

Teksti: Esa Kotoaro

Kuvat: AJ Johansson

Kommentoi julkaisua