5 asiaa, jotka opimme Battle Beastin keikalla Helsingin Nosturissa

Tämä ei ole maksettu mainos, vaikka sellaisenkin johtopäätöksen joku voisi vetää siitä, että käsillä on viikon sisään jo toinen Battle Beast -artikkeli Kaaoszinessä. Tapanamme on kuitenkin keskittyä itse olennaiseen eli asialliseen musiikkiin, ja Battle Beast nyt vaan on, noh, täyttä asiaa. Taistelupedon matka kulki Porin Montun kautta Turkuun ja Helsinkiin, ja Kaaoszinen toimitus seurasi perässä. Oppia ikä kaikki, sanotaan, joten tässäpä viisi asiaa, jotka kaikki toivottavasti oppivat Battle Beastin keikalla Helsingin Nosturissa.

1. Battle Beast ei ole yhtä kuin Noora Louhimo

Kaikki kunnia niin laulajalle kuin hänen pätevyytensä huomanneelle yleisöllekin, mutta tämän yhden louhettaren hehkutus tuntuu välillä saavan sellaisia mittasuhteita, että tulee miettineeksi, tietävätköhän ihmiset, keitä Eero Sipilä, Pyry Vikki, Juuso Soinio ja Janne Björkroth oikein ovat. Sietäisi tietää, sillä kuten Nosturin keikalla saimme todistaa, bassotaiteilun ohella Sipilä kantaa päävastuun yleisön hauskuuttamisesta, Björkroth Vanhempi juo kaljaa ja soittaa keytaria kuin ei pelkäisi mitään, Vikki on niin kova rumpali, että lisähaasteeksi kapuloita on pyöritettävä sormissa lähes joka iskun välissä, ja Soinio is with stupid.

2. Joona Björkroth on Anton Kabasen väliaikainen korvaaja

Helmikuun lopulla antamassaan tiedotteessa Battle Beast totesi, että meneillään oleva turnee vedetään loppuun nimenomaan väliaikaisen liidikitaristin voimin. Nosturin keikalla niin Björkroth Jr. kuin itse bändi teki harvinaisen selväksi, että Kabasen paikalla nyt kepittävä jannu ei ole osa ryhmää. Jossain välispiikissään Sipilä odotetusti härnäsi yleisöä miehistönvaihdoksella, mutta Joonaa ei nimeltä mainittu kertaakaan, ja kun tuli aika toivottaa tervetulleeksi lavalle vieraileva tähti, oli kyseessä Ihan Joku Muu.

Sivumennen sanottakoon, että ennen tätä keikkaa en sen suuremmin ollut vaivautunut suremaan Kabasen ja Battle Beastin teiden erkanemista. Niin Kabanen kuin Battle Beast jatkaisivat musan tekoa omilla tahoillaan ja sillä hyvä. Mutta Nosturin keikalla todistamani kertakaikkinen soolokitaristin läsnäolon puuttuminen oli todella häiritsevää. Kabanen oli tavallaan karismaattinen hahmo, vaikkei some-nakuiluun osallistunutkaan, ja jos hänelle hankitaan pysyvä korvaaja, tulisi uuden kaverin sopia bändin habitukseen saumattomasti.

3. Battle Beast -fanit eivät käy töissä.

Eero Sipilän tiedustellessa, kuinka moni yleisöstä joutuisi kampeamaan itsensä sängystä ylös seuraavana aamuna babylonin rattaita pyörittämään, oli ilmaan kohonneiden tassujen lukumäärä yllättävän pieni. Ehkäpä Battle Beastin japanilaiseen mangaan jokseenkin perustuva nimi, imago ja sanoitukset vetoavat enemmän siihen osaan hevin kuulijakunnasta, jonka ei tarvitse nousta aamulla töihin. Tai ehkäpä bändin täysi-ikäisetkin fanit ovat sellaisia villilapsia, etteivät he välitä, vaikka tarvitsisikin. Tai ehkäpä se työssäkäyvä kuulijakunta vain jäi kotiin, koska keikka oli keskiviikkoiltana. Viimeksi mainittu lienee se todennäköisin vaihtoehto illan yleisökadosta päätellen. Eihän nimittäin voi olla niin, että pääkaupungissa samana iltana keikkaillut Katy Perry oli Noora Louhimoa vetovoimaisempi solisti sen varmasti suuren joukon mielestä, joka diggaa molempia?

4. Battle Beast ei ole yhden hitin ihme livenä eikä levyllä.

Nosturin illassa kuultiin peräti kuusitoista kappaletta, joista yksikään ei saanut yleisöltä vaisua vastaanottoa. Bändin kuin bändin ollessa kolmen albumin iässä alkaa sillä jo olla runsaasti vain sen ekan demon tai albumin perään itkeviä faneja. Battle Beastin Helsingin keikalla nämä yksilöt olivat ystävällisesti jääneet kotiin. Kahdelta uusimmalta levyltä tuli kuusi kappaletta kummaltakin, debyytiltäkin neljä, ja kaikki osuivat ja upposivat todella hyvin. Ainoastaan tuoreimman albumin ”Sea of Dreams” -balladi jätti allekirjoittaneen hieman kylmäksi, mutta suotakoon muuten raskaaseen settiin se yksi suvantokohta/hengähdystauko niin bändille kuin yleisöllekin.

5. Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu.

Näin runoili Sipilä toivottaessaan tervetulleeksi lavalle Nitte Valon, yhtyeen entisen vokalistin, joka yllättäen lähti yhtyeestä juuri kakkoslevyn nauhoitusten kynnyksellä vuonna 2012. Eron jälkilöylyissä Anton Kabanen toivotti Nitelle tervemenoa tulikivenkatkuisin sanankääntein. Niin, sama Anton Kabanen, joka ei yhtyeessä enää siis vaikuta (paitsi yhtyeen jokaisen tähänasti julkaistun ja keikoilla esitettävän kappaleen säveltäjänä, sanoittajana, nimen keksijänä ja imagon luojana). Yksi ovi, toinen ovi ja niin edelleen. Paitsi että Nitte Valo on huikea laulaja, oli hänen spesiaalivierailunsa erittäin tervetullut myös siksi, etten itse ehtinyt nähdä bändiä livenä hänen aikakaudellaan. Nyt tuohonkin haavan saatiin hieman balsamia, ja yhtyeen debyyttilevyn kappaleet heräsivät keikalla henkiin aivan uudella tavalla Valon esittäessä niitä duettona Louhimon kanssa.

Settilista:

1. Far Far Away
2. I Want the World… and Everything in It
3. Out on the Streets
4. Let It Roar
5. Into the Heart of Danger
6. Madness
7. Sea of Dreams
8. Black Ninja
9. Unholy Savior
10. Iron Hand
11. Touch in the Night
12. Victory (Nitte Valon kanssa)
13. Show Me How to Die (Nitte Valon kanssa)
14. Kingdom

encore:
15. Enter the Metal World (Nitte Valon kanssa)
16. Out of Control

Kirjoittanut: Ossi Kumpula