Viisi biisiä piristämään korona-arkea: Antti Anatomia (Negative / Jupi7er / Inis)
Koronavirus poisti hetkellisesti vapauden olla, tulla ja mennä. Yhteistyössä kotimaisten ja ulkomaisten rock- ja metallimuusikoiden kanssa halusimme piristää lukijoidemme arkea pienellä artikkelisarjalla, jossa muusikot listaavat kuunneltavaksi viisi kappaletta, joita he ovat koronakaranteenissaan luukuttaneet. Juhannuksen kynnyksellä rajoituksia on purettu ja vapautta lisätty. Nähtäväksi jää, oliko tämä tässä, vai tapahtuuko uusia selviytymiskeinoja vaativia toisia tulemisia. Jo (toivottavasti) tutuksi tullut Viisi biisiä piristämään korona-arkea -sarja sen sijaan jatkuu niin kauan, kunnes viimeinenkin rokkari ja malminkaivaja on tavoitettu. Sarjan 75. osassa tutustutaan muun muassa Negativessä, Jupi7erissä ja Inisissä vaikuttava basisti Antti Anatomia. Voit katsoa Antin valinnat perusteluineen tästä:
”The Heavy Horses on sitä outlaw countrya väkevimmillään, mikä on osa mua. ’So get your gun, and kiss your wife and hug your daughter / Tell her you’re off to meet the pale rider’. Tämä kappale herättää mua vähän kuolleista.”
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy
”Tehiksen parhaimmistoa, jollei paras. Hieno sävellys, jonka lyriikka vois olla suoraan mun omasta kynästä. D-mollihan toimii.”
Mainos päättyy
”Tummanpuhuvan kotimaisen Varjo-yhtyeen hieno tunnelmapläjäys, joka ei varsinaisesti raikaa hittikanavilla siinä Billie Eilishin viimeisimmän ja Rihannan uusimman hittibiisin välissä, mutta resonoi minuun. Yhtyeen kitaristi Henkka oli hienoimpia gootteja, joita olen koskaan tavannut, ja johon minulla oli kunnia tutustua. R.I.P. Tämän kappaleen merkitys on ollut itselle iso viime aikoina myös sen johdosta, kun oma paras ystävä ja sielunsisko lapsuudesta saakka kuoli syksyllä.”
”Tässä kappaleessa on jotain sanoinkuvaamattoman hienoa. Koko tuo jylhyys herättää kunnioitusta. Hieno biisi. Tämmöistä voi tulla vain maasta, jossa tulivuorenpurkauksen uhka on todellinen. Koska en osaa islantia, minulla ei ole hajuakaan siitä, mitä tässä lauletaan. Juuri siitä syystä tämä on jälleen malliesimerkki siitä, kuinka musiikki itsessään voi olla ’universaali kieli’. Oli pakko opetella myös itse soittamaan kappale siltä istumalta, kun tämä kolahti. Stetsonpäisissä, pitkätukkaisissa parrakkaissa ukoissa ruuti haisee, pistoolit roikkuu vyöllä, savu käryää ja melankolia on läsnä.”
Mainos päättyy
”Yksi puhuttelevimmista lyriikoista mitä olen kuullut. Olen sekä nauranut että itkenyt tämän kappaleen sanoille. Suht härkäinen oli myös välispiikki, kun keikalla bändin vokalisti Ville Laihiala loihesi lausuman: ’Sitä ihiminen kuluttaa uskomattoman määrän vuosia saadakseen sen saatanan kiikkutuolin valmiiks. Siinä papan perintöhaulikkoa
kiillotellessa miettii syntyjä syviä ja seilaa syvissä vesissä. Me raotetaan verhoa vähän sinne. Tää ralli on nimeltään ’No One There’.’ Väkevän yhtyeen musta helmi. Kappale, jonka sanoissa kiteytyy olennaisin. Kaikessa raadollisuudessaan.”
Artikkelisarjan aiemmat osat löydät täältä.