Viisi biisiä piristämään korona-arkea: Antti Kokko (Kalmah)
Koronavirus poisti hetkellisesti vapauden olla, tulla ja mennä. Yhteistyössä kotimaisten ja ulkomaisten rock- ja metallimuusikoiden kanssa halusimme piristää lukijoidemme arkea pienellä artikkelisarjalla, jossa muusikot listaavat kuunneltavaksi viisi kappaletta, joita he ovat koronakaranteenissaan luukuttaneet. Juhannuksen kynnyksellä rajoituksia purettiin ja vapautta lisättiin. Nähtäväksi jää, oliko tämä tässä, vai tapahtuuko uusia selviytymiskeinoja vaativia toisia tulemisia. Jo (toivottavasti) tutuksi tullut Viisi biisiä piristämään korona-arkea -sarja sen sijaan jatkuu niin kauan, kunnes viimeinenkin rokkari ja malminkaivaja on tavoitettu. Sarjan 96. osassa tutustutaan metalliyhtye Kalmahista tunnetun kitaristin, Antti Kokon biisivalintoihin. Mies alustaa valintojaan seuraavasti:
”Käännetäänpä asia niin, jotta tässä on ne viisi kappaletta tai artistia, jotka on itelle jääny mieleen korona-aikana ja joita olen kuunnellu tai yrittäny kuunnella. Hommahan menee niin, että tutkin kyllä Spotifyn avulla New Metal Tracks -listaa käytännössä aina perjantaisin, jolloin uusia julkaisuja tulee markkinoille, mutta listahan on täynnä ns. jenkkipaskaa – yllätys, yllätys. Eli juurikin sitä megakompressoitua kitarasoundia, muka rankkaa laulua säkeistössä ja kertosäkeessä on sitten ylihempeää ’poikaääntä’. Kun ei lähe niin ei vaan lähe. Kyllä metallimusiikki valitettavasti kyntää syvällä näinä korona-aikoina, mutta onhan se kyntäny jo monia monia vuosia. No mennäänpä asiaan.”
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy
Voit katsastaa Antin valinnat sekä lukea niiden perustelut tästä:
”Ensimmäisenä flute-metallia. Eluveitien oon nimenä tuntenu jo pitkään, mutta ei ole koskaan sattunu samoille festeille esiintymään, joten on pyöriny vain nimenä. Joskus olen saattanut ’Inis Monan’ kuulla ilman sen kummempia väreitä, mutta nyt päätin antaa mahtollisuuden ja tsekkasin Live at Masters of Rock 2019 -julkaisua. Sehän jäikin sitten soimaan soittimeen harva se päivä. Erinomaista irkkumenoa, vaikka kaikista sanoista toki ei ole ymmärrystä eikä myöskään mielenkiintoa alkaa tutkimaan. Olikohan se nyt jotain kelttiläistä kieltä tms. Nostetaan sieltä letkeä ei niin metallinen viisu nimeltään ’Epona’.”
”Toisena ikisuosikki Paradise Lost, joka julkaisi uuden albuminsa ’Obsidian’ toukokuussa. Täytyy sanoa, että kokonaisuutena pettymys, mutta paikka paikoin oltiin lähellä vanhaa kunnon Lostia. Yritin fiilistellä lättyä useampaan kertaan, mutta ei tästä kestosuosikiksi ole valitettavasti. Nostetaan vaikkapa kappale nimeltään ’Hear the Night’.”
”Kolmantena tulee mieleen Ensiferum. Taisi olla se ’Rum, Women, Victory’ -veisu, joka tuuttasi uutena tuossa kevään korvalla. Varsin menevä ralli ja mukavaa vanhaa taattua Ensiferumia. Tässä välissä oli harha-askelia, mutta nyt näyttäsi, että on palattu juurille. Täytyykin ottaa uus levy kuunteluun. Taisi olla julkaisukin ihan näillä näppäimillä.”
Mainos päättyy
”Neljäntenä otan Gentle Storm -nimisen kokoonpanon, jonka löysin joku vuosi sitte. Rentoa meininkiä ja on pyöriny kevään mittaan luureissa useampaan otteeseen. Toivottavasti tällä projektilla on joskus jatkoakin, koskapa Anneken ääni pääsee näissä viisuissa mukavaan loistoon. Tässäkin semmosta irkkumenoa, joka jostain syystä on nyt itselle maistunu. Olen jopa miettiny, että pitäsköhän hankkia irkkuhuilu 🙂 Nostona vaikkapa ’Heart of Amsterdam’.”
”Otetaan viidentenä Powerwolf. Olivat samoilla Tons of Rock -festeillä Norjassa männä vuonna, ja tsekkailin livenä varsin hauskaa meninkiä. Päätin sitte kuunnella tässä kevään mittaan koko tuotannon, ja siellähän oli ihan menevää veisailua. Sanotaanko, että harmitonta lätkettä etätöihin. Pistetään vaikka ’We Drink Your Blood’.
Voit tutustua Antti Kokon musiikkiin kuuntelemalla Kalmahin viimeisimmän, ”Palo”-albumin tästä:
Artikkelisarjan aiemmat osat löydät täältä.