Viisi biisiä piristämään korona-arkea: Mikko Koivuluoma (Valse Triste)

Kuva: Peter Rosvik

Koronavirus poisti hetkellisesti vapauden olla, tulla ja mennä. Halusimme piristää yhteistyössä kotimaisten ja ulkomaisten rock- ja metallimuusikoiden kanssa lukijoidemme arkea pienellä artikkelisarjalla, jossa muusikot listaavat kuunneltavaksi viisi kappaletta, joita he ovat koronakaranteenissaan luukuttaneet. Juhannuksen kynnyksellä rajoituksia on purettu, vapautta on lisätty. Sitä, oliko tämä tässä, vai tapahtuuko toisia tulemisia ja uusia keinoja selvitä, jää nähtäväksi. Jo (toivottavasti) tutuksi tullut Viisi biisiä piristämään korona-arkea -sarja sen sijaan jatkuu niin kauan, kunnes viimeinenkin rokkari ja malmin kaivaja on tavoitettu. Sarjan 79. osassa tutustutaan puolestaan suomalaisen hardcore punk -legenda Valse Tristen huutajaan, Koivuluoman Mikkoon. Mikon johdatuksella biisivalintojen pariin:

”Koronakevät ei sinänsä ole vaikuttanut elämään, bussin rattia on päivätöikseen saanut vääntää normaaliin tapaan. Suurin vaikutus koko kevääseen ja kesään koronalla oli se, että jouduttiin perumaan Puntala-rock-festarit. 🙁  Keikoille on myös ollut ikävä. Omat bändit on vähentyneet yhteen eli Valse Tristeen, missä on jo 31 vuotta tullut oltua toisena huutajana. Bassoon en ole juurikaan koskenut sen jälkeen, kun vajaa kolme vuotta sitten lähdin Mustasta Köksästä. Kai sitä taas joskus.”

”Maailman paras yhtye Radiopuhelimet julkaisi helmikuussa ennen korona-aikaa ’Kosminen tiedottomuus’ -LP:n, joka on sitten omalla levylautasella pyörinyt tiuhaan. Vaikka levy ei ole ehkä Radiopuhelimien uran paras, hakkaa se luonnollisesti suurimman osan kaikista muista maailmassa julkaistuista levyistä. Jos olisin 15-vuotias teinityttö, voisin kirjoittaa penaaliin ’Radiopuhelimet Forever’.”

”Kolumbialainen Muro oli tulossa Suomeen maaliskuun alkupuolella, mutta keikat peruuntui sitten koronasta johtuen (tyypit halusivat päästä vielä takaisin kotiin ilman ongelmia). Kuulopuheiden perusteella keikat olivat kiertueella olleet loistavia. Eli suureksi harmitukseksi on pitänyt tyytyä pyörittämään vinyyliä. 🙁”

Muroakin enemmän on levylautasella pyörinyt toinen kolumbialainen bändi, Uzi. Etelä-Amerikka on ollut yks mun suosikki maanosa muutaman viime vuoden aikana punk-rintamalla. Ja kiitos Puntala-rockin, on saanut myös tutustua ihan livenä maanosan bändeihin ja varsinkin tyyppeihin niissä bändeissä. Toivottavasti sekä Uzi että Muro joskus saadaan festareille hommattua.”

”Vuodesta 2000 saakka olen ollut mukana järjestämässä Puntala-rock-festivaalia. Tänä kesänä tulee sitten tauko. Bändit oli buukattuna valmiiksi, ja ’pääesiintyjänä’ olis ollut legendaarinen UK Subs (esiintyi muuten Puntalassa 1990). Nyt sitte joutuu liven sijaan tyytymään vinyylin pyörittämiseen. 🙁 Charlie Harper (76 vee) on vuoden mun omaa isää nuorempi, en oikein näe mun isää kuitenkaan potentiaalisena  punklaulajana (taitaa toimittaja yhtyä mun mielipiteeseen?). ’Warhead’ oli yks ensimmäisistä biiseistä, jonka bassokuvion joskus kasarilla opettelin.”  [toim. huom. Asiaa pitkällisesti mietittyäni joudun yhtymään Mikon mielipiteeseen. Ei, en näe edes sieluni silmällä Mikon isää punklaulajana. Potentiaalia saattaa itse asiassa kuitenkin olla…]

”Yllä olevat bändit/levyt on pyörineet pääsääntöisesti vinyyleinä. Ulkoillessa on luureissa soinut aika sekalainen musa, mutta aika usein  niissä on soinut The Cure. Sopii tietenkin lenkkimusaksi varsinkin harmaisiin ja synkkiin päiviin. 😊”

ehti äänitellä pohjia tulevalle EP:lle jo ennen koronaa. Bändin rumpali oli jumissa Uudellamaalla Uudenmaan sulun ajan, joten nyt on toiveissa äänitysten jatkaminen ja albumin julkaiseminen.

 

Artikkelisarjan aiemmat osat löydät täältä.

Kommentoi julkaisua