Viisi biisiä piristämään korona-arkea: Mitja Toivonen (Bodom After Midnight / CAMU)

Kirjoittanut Arto Mäenpää - 4.7.2020

Koronavirus poisti hetkellisesti vapauden olla, tulla ja mennä. Yhteistyössä kotimaisten ja ulkomaisten rock- ja metallimuusikoiden kanssa halusimme piristää lukijoidemme arkea pienellä artikkelisarjalla, jossa muusikot listaavat kuunneltavaksi viisi kappaletta, joita he ovat koronakaranteenissaan luukuttaneet. Juhannuksen kynnyksellä rajoituksia purettiin ja vapautta lisättiin. Nähtäväksi jää, oliko tämä tässä, vai tapahtuuko uusia selviytymiskeinoja vaativia toisia tulemisia. Jo (toivottavasti) tutuksi tullut Viisi biisiä piristämään korona-arkea -sarja sen sijaan jatkuu niin kauan, kunnes viimeinenkin rokkari ja malminkaivaja on tavoitettu. Sarjan 91. osassa tutustutaan vastikään Alexi Laihon kipparoimaan Bodom After Midnightiin liittyneen ja myös CAMU -nimisessä yhtyeessä vaikuttavan basistin Mitja Toivosen biisivalintoihin. Voit katsastaa Mitjan valinnat sekä lukea perustelut niihin liittyen tästä:

”Mun levyhyllystä tai omilta soittolistoilta on aika mahdoton tehtävä löytää mitään yltiöpositiivisia hyvän olon haippibiisejä, mutta otetaan tähän koko juttuun vähän erilainen kulma. Mulla on itellä tapana jäsennellä ja käsitellä omia fiiliksiä musan kautta ja mä oonkin huomannut, että monesti kaikkein voimaannuttavimmat biisit itelle ovat suht melankolisia. Synkkien biisien avulla on jotenkin helpompi rämpiä sen paskojen fiilisten suon läpi. Tavallaan voisi aatella, että mä harrastan sellasta emotionaalista avantouintia, että mitä rajummin asiat käsittelee, niin sitä nopeammin niistä pääsee yli. Nine Inch Nails on ollu mulle viimeaikoina yks kovimmista jutuista ja mikäs biisi sopisi näihin karanteenin, tai no ehkä jo post-karanteeniaikoihin paremmin kuin ”Every Day is Exactly the Same”.”

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

”Jatketaan temaattisesti vähän samoilla linjoilla. Aikoinaan punkkareilla Lontoossa oli tylsää ja tästä syystä varmaan Sex Pistols tekikin coverin Stoogesin biisistä ”No Fun”. Sittemmin Ratsia oli sitä mieltä, että mitä ne britit oikein ruikuttaa, että tietääkö ne millasta on Pihtiputaalla. Mikäli Jyri Honkavaaraan on uskominen, niin alkuvuodesta koko Suomi joutui eräänlaiseen Pihtipudas-simulaattoriin ja pyydän jo tässä vaiheessa anteeksi kaikilta pihtiputaalaisilta. Mutta ilmeisesti tylsää oli 70-luvun lopulla myös rapakon takana. Mitä olisi biisilistaus ilman yhtä punk-stygeä.”

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

”Pitäähän listalle saada myös vähän gootahtavia sävyjä. Kun tämä pahin karanteeniaika alkoi, niin ainoa mitä jengi pysty oikeestaan tekemään, oli liikkua ulkona ja mun pieni sisäinen misantrooppihan meinasi saada paniikkikohtauksen kaivarin rannassa vaeltavasta ihmismassasta, joten mä päätin alkaa ajoittamaan omat ulkoilut aina myöhäiseen iltaan ja monesti tää biisi löysi tiensä mun nappikuulokkeisiin.”

”Eniten itseäni kuitenkin tässä koko vyyhdissä kirpasi keikkojen peruuntuminen. Itsellä oli alla jo muutama välivuosi pois keikkalavoilta ja polte päästä takas stagelle oli kova. Sitten Alexi ja Daniel pyysivät mua mukaan uuteen bändiin Bodom After Midnight ja mä aattelin, että jes finally odotus on ohi. Kesälle alkoi tippua keikkoja ja kaikki näytti hyvältä ja mitä sitten käy…… No nyt ei voi kun venttailla ja toivoa, että maailma alkaisi pikkuhiljaa aukeamaan enemmän ja enemmän. Silloin kun keikkoja vielä sai tehdä, niin mulla oli rundilla illan päätteeksi aina tapana ryömiä bussin sänkyyn, vetää verho eteen ja laittaa Stevie Nicksiä soimaan. Stevien ääni saa mut aina rauhoittumaan ja saattaa olla, etten ole ikinä nukkumaan mennessä kuullut Stevie Nicksin ”Trouble in Shangri-la”-levyn neljättä biisiä. Keikoille pääsyä odotellessa Stevie Nicks ja ”I Can’t Wait”.”

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

”Sanonta kuuluu,että kaikki hyvä loppuu aikanaan, mutta niin loppuu kaikki huonokin kuten vaikka Collin Farrelin tähdittämä ”Total Recall”-leffan remake. Tällä hetkellä maailman tilanne näyttäisi olevan menossa parempaan suuntaan, mutta pessimisti ei pety. Se valo tunnelin päässä saattaa olla myös juna ja kohta on taas vessapaperi loppu kaupoista.

Yks mun all time favorite artisteista on Nick Cave ja tästä biisistä Nick oli sanonut, että tuskinpa maailmassa on ketään, joka vois sanoa, että maailmassa on kaikki asiat tällä hetkellä hyvin, mutta siitä huolimatta on pakko mennä eteenpäin. On asioita, joihin ei vaan pysty vaikuttamaan, mutta se ei tarkoita etteikö silti pitäisi yrittää. Viimeisimmällä Suomen keikallaan Nick ei tätä biisiä vetänyt, joten laitetaan se sitten tähän muistutuksena, että kyllä se siitä.”

Voit tutustua Mitja Toivosen yhtyeeseen CAMU:n kuuntelemalla heidän musiikkia tästä:

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Artikkelisarjan aiemmat osat löydät täältä.