Viisi vuotta Peter Steelen kuolemasta – viisi täkyä miehen tuotannosta
Viisi vuotta sitten maailma menetti yhden kovimmista. Kun huhu vahvistui siitä, että Peter Steele oli kuollut, tiesin että Type O Negative olisi myös mennyttä. Miehen taiteellinen anti yhtyeelle oli kuitenkin täysin korvaamatonta. Samalla tavalla kuin Quorthonin Bathorylle ja Schuldinerin Deathille.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana kuolleista artisteista harva pääsee allekirjoittaneen kohdalla merkittävyydeltään samalle tasolle kuin Petrus Thomas Ratajczykin, sillä Type O Negative oli kuitenkin jopa omalla alallaan jotain ainutlaatuista. Se myös uskalsi käyttää huumoria alueella, joka otti perinteisesti itsensä aina liian vakavasti, mutta oli ehkä osaksi myös sen ansiosta se bändi jonka kaikki ottivat vakavimmin.
Suurimmaksi osaksi syynä oli kuitenkin se musiikki. Type O Negativen soundin lähteet voi löytää jo Peter Steelen hardcore-ajoista, jolloin yhtyeen nimenä oli Carnivore ja kappaleet saattoivat loukata jotakuta.
Sitten tuli Type O Negativen aika. Esikoislevy ”Slow, Deep and Hard” ei vielä nähnyt yhtyettä kypsimmillään, mutta kaksi vuotta myöhemmin ilmestynyt ”Bloody Kisses” taas kuuluu metallimusiikin klassikoihin. Mikä olisikaan sopivampi kappale kuin massiivinen ”Christian Woman”, joka huipentuu keskitempoisen riffin, melko katolisten urkujen ja hyvin katolisen kuorolaulun tahdittamaan ”Jesus Christ looks like me, Jesus Christ” -hokemaan.
Kolme vuotta myöhemmin, vuonna 1996 tuli SE levy, eli ”October Rust”. Helposti lähestyttävät kappaleet eivät ehkä miellyttäneet aikanaan kaikkia, kuten on tapana käydä, mutta se ei tee niistä yhtään huonompia. Type O Negative kuuluu niihin bändeihin, jotka tullaan löytämään menneisyydestä yhä uudelleen ja uudelleen sen vuoksi, koska kukaan ei yksinkertaisesti kuulosta samalta ja ne jotka yrittävät, eivät pääse edes lähelle.
Levyn kappaleet muistuttavat siitä ajasta kun rock-musiikki nosti vielä karvat pystyyn ja piti sisällään jotain kiellettyä. Omasta mielestäni rock ajatuksena ja konseptina kuoli viimeistään Creedin Scott Stappin jeesusteluun, mutta onneksi menneisyydestä löytyy vielä jotain. Tässä kaksi viimeisten joukosta joiden voi vielä sanoa olevan puhdasta rock-musiikkia.
Mainos päättyy
Ikävä kyllä ”World Coming Down” jää yksittäisten kappaleiden osalta sivuun, vaikka se saattaa olla kokonaisuutena yhtyeen vahvin levy. Ne levyt, jotka toimivat yhtä hyvin alusta loppuun ovat harvassa. Varsinkin muiden kuin konseptilevyjen osalta. Levy on hyvin synkkä ja raskas, sillä yhtyeen lähipiirissä oli ”October Rustin” julkaisun jälkeen paljon kuolemantapauksia. Jos olisin ottanut yhden kappaleen levyltä, se olisi ollut teemaa täydellisesti kuvaileva ”Everyone I Love is Dead”. Sen sijaan seuraavalla, kokonaisuutena paljon heikommalla ”Life is Killing Me ”-levyllä oli yksi nopeampi, hyvin tarttuva kappale joka on myös muistettava videolla esiintyvän näyttelijä Dan Foglerin loistavasta pukukomiikasta.
”Dead Again” ei päässyt omien suosikkieni joukkoon ja se jäi valitettavasti yhtyeen viimeiseksi levyksi. Se ei kuitenkaan ollut huono ja tason heikkenemisestä huolimatta Type O Negativen musiikin vaikeneminen teki kokonaisuutena rockista hiukan paskempaa.
R.I.P.