Viisikymppinen rokkikukko Jeff Scott Soto hoitaa hommansa hyvin isolla H:lla – arviossa Soton kolmas julkaisu ”Origami”

Kirjoittanut Sami Elamaa - 18.6.2019

Amerikkalainen Jeff Scott Soto on melkoinen artisti. Häneltä löytyy osaamista ja näyttöä erilaisista projekteista, joista itselläni ensimmäisenä tulee mieleen Will Andersonin säveltämän 90-luvun Prätkähiiret-animaatiosarjan tunnusmusiikin laulusuoritukset. Lisäksi mies on ehtinyt työskennellä muun muassa Yngwie Malmsteenissa ja Axel Rudi Pellissa. Nykyään herran aika ja aktiviteetit vierähtävät vokalistin roolissa superkokoonpanossa Sons of Apollo sekä Soto-nimisessä projektissa. Vuodesta 2015 lähtien toiminut Soto on pistänyt aiemmin kaksi levyjulkaisua näytille, ja kolmas ja tuorein näyte ”Origami” on uusin lisä kokoonpanon diskografiaan.

Täytyy tunnustaa, etten ole aikaisemmin tutustunut Soton materiaaleihin, mutta infojen perusteella projekti kulkee heavy metalin ja hard rockin suunnassa. Tänä vuonna julkaistu ”Origami” ei tee poikkeusta edellisiin julkaisuihin vaan pistää likoon tuttuun tapaan melodista ja vahvaa raskasta rokkia Jeff Scott Soton johdolla.

Levyn alkupää on kieltämättä todella vahvaa jälkeä. Elektronista musiikkia yhdistelevä ”HyperMania” ja erittäin, erittäin tarttuva ”Origami” edustavat albumin hienoja näytteitä. Lisäksi viisikymppisen Soton laulutaidot ovat hyvässä ja energisessä kunnossa. Ensipuraisuna ”Origami” alkaa erinomaisesti ja tuntuu lupaavalta.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Sinkkulohkaisuksi valittu ”BeLie” tuntuu edellisten energisten vetojen jälkeen aikamoiselta lässyltä soitolta – tunnelma tuntuu törmäävän tyystin seinään. Onneksi ”World Gone Colder” pistää ailahtelevan tunnelman jälkeen enemmän pökköä pesään, mutta kappaleiden ”Detonate” ja ”Torn” aikana liekki päättää taas vaiheeksi sammua. Eivät raidat tyystin umpisurkeita ole, mutta niiltä ei kannata odottaa paljon tai suurta; ne ovat helposti ja nopeasti unohdettua soitantaa.

Svengaavat ”Dance With the Devil” ja ”AfterGlow” pelastavat albumin edellisten hempeilyjen syövereistä, ja niiden jälkeen levyn päättävät tyydyttävästi niin kutsutusti paremmat ja kevyemmät soitot ”Vanity Lane” ja etenkin ”Give In To Me”, jossa kultakurkkuinen Soto on upeassa iskussa.

”Origami”-julkaisusta löytyy hivenen verran kehnoja ja pökkelöitä näytteitä, mutta enimmäkseen albumista voi sanoa hyvää. Tärkeä lenkki on ehdottomasti Jeff Scott Soton laulusuoritukset, joita hän hoitaa ikäisekseen erittäin upeasti ja taidokkaasti. ”Origami” ei ehkä ole ihan kiitettävän tason levyjulkaisu, mutta tarkastamisen arvoinen, mikäli melodisempi heavy/rock maistuu.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen