Ladies and djentleman! Ruotsin metallimusiikin tämän hetken yksi kovimmista nimistä, Vildhjarta, on saanut pitkän odotuksen jälkeen debyyttinsä julkaistua. Tämä 13-raitainen järkäle murjoo itsensä läpi Century Media Recordsin kautta. Aiemmin kuulemaani, loistavaan ”Omnislash” EP:hen verrattuna, ”Måsstaden” liikuskelee paljon syvemmissä vesistöissä.

”Ambidjentiksi” musiikkinsa luokitteleva herrasmiesjoukkio ei tee metallia todellakaan sillä perinteisellä kaavalla. Myöskään mitään perinteistä djentiä ei kuulla siinä määrin, ettei mitään yli mahtipontisia melodioita ole tähän albumille tungettu. Kappaleet laahailevat aivan jossain muissa sfääreissä, ja tunnelmaa luodaankin enemmän tai vähemmän häiriintyneillä melodioilla ja nostatuksilla, yhdistettynä tuohon djentille tyypilliseen 8-kielisten kitaroiden alimpien kielten murjomiseen. Thall.

”Måsstaden” ei hyökkää päälle terrierin lailla, vaan se odottaa oman aikansa, viettäen puolet ajastaan kaupungin hiljaisemmilla kujilla. Pahaenteisen tunnelman noustessa, se virittäytyy ja räjähtäessään se tuhoaa kaiken tiellensä joutuvan. Miksi sitä ei sitten pysäytetä, kysyy lukija tässä vaiheessa? No, vastaus on yksinkertainen. ”Måsstadenin” seuraavaa liikettä ei voi ennustaa millään tavalla, vaan se poukkoilee suunnasta toiseen, tehden itsestään todella jännittävän ja ovelan ilmestyksen. Vielä lopettaessaankin se jättää tyhjän olon ja tunteen, että se tulee vielä takaisin. Ruotsalaiset osaavat hommansa siis loistavasti, jos katsotaan aiemmin mainittua genreniputusta.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Mitään yksittäistä kappaletta näin vahvasta kokonaisuudesta on vaikeaa nostaa esille. Omaksi suosikikseni muodostunut, 7-minuuttinen ”All These Feelings”, kuvaa ehkä parhaiten koko kuvaa. ”Benblåst”-kappaleessa kuultavan vauvan itkun jälkeen, muuan suomalaista rokkimuusikkoa mukaillen, psyykeni viettää aikaansa himpun verran paloina lattialla.

Lisää plussaa yhtyeelle annan ehdottomasti vokaalien käytön karsimisesta. Kun vahvuutena on kyky tehdä näinkin taidokkaasti poukkoilevaa metallia, on mukavaa että instrumentaali-osuuksille annetaan enemmän tilaa.

Jossain Meshuggahin, Opethin ja Born Of Osiriksen välimaastossa liikuskeleva Vildhjarta on ladannut markkinoille aivan erinomaisen debyytin. Ainoana miinuksena albumille muodostuu ”Traces” -kappaleen puhtaat vokaalit, jotka hetkellisesti onnistuvat latistamaan albumille luodun tunnelman. Vaikkakin kappaleet ehkä joissain kohdin toistavat aivan nimellisen vähän itseään, en katso asiakseni vähentää tästä paketista yhtään pistettä. Kyseessä on ehdottomasti vuoden kovimpia kieroutuneen metallin lättyjä. Heja pojkar och heja Sverige!

10/10

Kappalelista:
1. Shadow
2. Dagger
3. Eternal Golden Monk
4. Benblåst
5. Östpeppar
6. Traces
7. Phobon Nika
8. Måsstadens Nationalsång
9. When No One Walks With You
10. All These Feelings
11. Nojja
12. Deceit
13. The Lone Deranger

http://www.myspace.com/vildhjarta/

Kirjoittanut: Sami Haapoja

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy