Ville Valon väkevä paluu – arvostelussa VV – ”Neon Noir”

Vuonna 2017 lopettaneen HIMin solistin Ville Valon sooloalbumi näkee päivänvaloa perjantaina 13.1. Levy koostuu vuonna 2020 julkaistun EP:n ”Gothica Fennica Vol 1”. kappaleista “Run Away from the Sunista”, “Saturnine Saturnaliasta” sekä “Salute the Sanguinesta”. Näiden lisäksi albumilta on annettu maistiaisia singlejen “Echolocate Your Loven”, “Loveletting” sekä “The Foreverlostin” muodossa vuoden 2022 aikana. Näiden lisäksi levyllä kuullaan kuusi täysin uutta kappaletta.

Valo kertoi Kerrang! -lehden haastattelussa levyn olleen hänelle henkireikä koronapandemian aikana, vaikka hän omien sanojensa mukaan myös nautti omasta rauhasta, sekä siitä, ettei hänellä ollut tarkkaa aikataulua levyn valmiiksi saamisessa.

Tuloksena on 12 kappaletta sisältävä albumi, joka kantaa nimeä “Neon Noir”. Vaikka HIM onkin Valolle merkittävä osa hänen historiaansa, ei kyseessä ole pelkästään nostalgiaan nojaavaa itsensä uudelleen toteuttamista, vaikkakin tutut huokailevat syntikat ja tietty love metalmaisuus levyltä löytyy. Tutun goottirockin sekaan on eksynyt jotain uutta: herkkyyttä ja monipuolisempaa äänimaailmaa on huomattavasti enemmän kuin aiemman yhtyeen levyillä. Kappaleiden teemat tosin pyörivät tuttujen aiheiden ympärillä: rakkaus, kuolema, epätoivo sekä toiveikkuus tulevasta.

Levyltä löytyy vauhdikasta menoa “Echolocate Your Heartin” sekä “Salute the Sanguinen” muodossa, mutta myös muutama tunnelmallisempi kappale kuten instrumentaalinen “Zener Solitaire” sekä levyn päättävä “Vertigo Eyes”. Slovari puolikin on kunnossa ja se hoituu tyylikkäästi “In Trenodian” ja “Heartful of Ghostin” avulla. 

“Neon Noir” sekä “Baby Lacrimarium” puolestaan edustavat, ainakin itselleni, vahvasti aiempaa HIM-henkistä tuotantoa, vaikkakin tuovat pöytään aiempaa rikkaamman äänimaailman. Levy uskaltaa olla mahtipontinen tarpeen vaatiessa, kuten esimerkiksi kappaleen “Loveletting” kertosäkeessä.

Studiossa sekä jälkituotannossa on selkeästi käytetty paljon aikaa albumin viimeistelyyn, sillä jokainen osa-alue kuulosta loppuun asti hiotulta, mutta ei kuitenkaan liian kliiniseltä. Jokaisella äänellä ja efektillä on tarkoitus, joka tarjoaa kuulijalle upean kokonaisuuden.

Kokonaisuutena levy ei jätä valittamisen varaa. Alusta loppuun kuulijan koukussa pitävä albumi on ehdottomasti yksi Valon parhaista tuotannoista koko hänen urallaan, seisten vahvasti omilla jaloillaan. Mitään mullistavaa levy ei tarjoa, mutta tuntuu luonnolliselta seuraavalta askeleelta HIMin jälkeen. Mikäli Valon aiempi tuotanto ei ole uponnut, tämä levy tuskin tulee kääntämään päätäsi. Kaikille tumman ja melodisen rockin ystäville tämä albumi kuitenkin tarjoaa varsin kelpo kokemuksen, josta ei tee mieli hypätä yhdenkään kappaleen yli.